Ohmyohmyohmy!

No mitä, en ollut tänään ajelemassa pelkääjänpaikalla aamusta. Sebastian lähti tekemään yksin toimitukset, sillä tekemistä oli paljon ja kaikki piti ehtiä saada valmiiksi. Minä siis jäin yksin konditoriaa hoitamaan: valmistelemaan 12 mansikkatartelettia ja kolme peltiä eclaireja! Ihan yksin! Yritin sitten tehdä kaiken hyvin ja järjestelmällisesti, sekä lisätä vauhtia eclairien vääntämisessä. Olen meinaan vähän sitä hiiilijaa hyvä tullee -sorttia.... khm! Hyvä vaan kun automaattisesti aina hidastan jos en tarkemmin ajattele sitä että pidän kiirettä yllä. Mutta ainakin pohjien rei'itys meni nyt paljon nopeammin kuin aiemmin, kun jätin turhan tarkan tökertelyn pois. Ei niitä kukaan kuitenkaan tuijottele pohjasta. Itsekin vetäisin sen ihan suorilta käsin kun silloin aiemmin pistaasin ostin ja lopulta avasin paketista.. Josta puheen ollen täällä pakkaavat nuo todella suloisesti ainakin silloin kun ostaa yhden pienen tuotteen. Sellainen iso nätti paperi taitellaan niin, että siitä muodostuu kolmio, jonka sisälle leivos mahtuu. Kolmion kärjestä saa myös pidettyä helposti kiinni!

En ihan kerennyt kaikkea valmiiksi siihen mennessä kun koditorianvaltiuuteni loppui. Mutta toisaalta onnistuin mielestäni melko hyvin tehtävieni yhteen lomittamisessa ja ympäristön ylläpidossa. Enkä edes sotkenut tänään itseäni suklaaseen kuten yleensä, hohoo!
Toisaalta, vaikka Sebastian palasi takaisin ja auttoi osassa tekemisiäni, hän myös sääti omiaan alakerrassa aika pitkään ja niin meillä oli taas hyvin hämmentävä tekemätön ajanjakso siinä puoli kymmenen maissa. En tiedä miksei heti käyty hommiin, mutta kaipa siinä joku syy oli. Enimmäkseen se taisi mennä juttutuokioiksi siellä leipomon tiloissa.

Minäkin kyllä juttelin tänään hieman enemmän taas Sebastianin kanssa. Tuttuun työssäoppimispaikka-tapaan radio pauhaa kokoajan taustalla tuomassa ääntä ja radiothan tunnetusti soittavat looppina hittibiisejä... (Nyt eniten soi Treasure) Keskusteltiin aina siis lyhyesti jotain musiikista kun tuli hyvä tai huono kappale.
Sebbe sitten jätti jossain vaiheessa kylmäkaapin oven sepposelleen niin ilmoitin sähkön olevan kallista ja kipaisin tönäisemään oven kiinni.
"Ei se Ranskassa ole kallista!" Siksi se oli siis myös ihan okei. Tästä päästiin kysymykseen onko sähkö Suomessa kallista. On, sanoin. Paljon se sitten maksaa? No, en kyllä itseasiassa tiedä. Lopulta nojasin metallipöytää vasten sanakirja kourassa ja etsin sanoja joita en ensimmäisenä olisi odottanut täällä tarvitsevani: vuokra, valtion myöntämä opintolaina ja tuki, avokeittiö, verot.
Herrajestas... En kyllä enää edes muista niitä.

Mutta niin, sitten päästiin itse päivän jännitysaiheeseen: croisantteihin nimittäin!

Kahden kilon margariinilevyt erityisesti croisantteja varten! Huomioi oikein suloisen pieni kaulauskone! :3

Taikina oli valmiiksi tehty aiemmin, joten aloitimme kaulaamalla margariinit, jjjeeeee!
Tuijotin jännittyneenä muistio vierelläni ja tein merkintöjä Sebastianin selittäessä tekemisen vaiheita ja muita asioita yrittäen sanoa ne myös niin, että minä oikeasti ymmärtäisin ne.
Taikinan levätessä ensimmäisen kaulausosion jälkeen ja ennen varsinaista ylöslyönnin vaihetta puhuimme taas jotain pientä ja valmistelin créme patissierea valmiiksi ison kulhollisen. Croisanttien lisäksi tulisimme tekemään pain du chocolateja, ja kahta muuta tuotetta johon kreemiä tarvitsi.

Suklaatankoja pain du chocolateja varten.

 Kaikki oli hirmuisen jännää ja olin tosi iloinen ja kaikkea, jeee! Tätä siis oikeasti olin odottanut jo ennen kun edes tiesin tänne pääseväni! Käytiin kaulaamaan sitten taikinalevyjä kun ne olivat olleet tarpeeksi kauan kylmässä. Sebastian teki kaiken tosi nopeasti ja tottuneesti (yllätys) ja minä vain olin ihan häpsingilläni ja hidas. Innokas! Mutta hidas. :D
Sain vain ensin naureskelut takaisin että no, croissantit ovatkin "made in France, hoho", ja seuraavana sitten ne tarkemmat opastukset tekniikalle. Leivottiin ne siis kylmäleivontana pakkaseen.

Miiiiun croooissantteja! Ja vierellä Sebastianin. Kummat on minun, arvata saa!

Sitten alkoi minun viikonloppu. Siitä kohta lisää.

Käytiin äsken katsastamassa E.Leclerc Lucen ja Lauren kanssa :) Ihan hyvät hyllyt siellä on kyllä kaikenlaisia herkkuja. Leipomohyllyltä löytyi ihan julmetun isoja briocheja à 800g ja paaaljon patonkia. Halvin patonki itseasiassa maksoi 30 senttiä. Ja se oli Lauren mielestä kallis niin huonosta laadusta. Hän sanoi patonkien joskus aikanaan maksaneen jopa vain 10 senttiä kappaleelta...

Herkkupuolelta lyötyivät nämä:

Sitruuna-marenkitartelette, joka oli hyvää!

Sekä, ba dum tsihh, hattaran makuista vaahtomaistakarkkia sekä macaroneja jotka vain näyttivät todella söpöiltä. Kirjakaupan puolelta ostin sitten kaksi pientä kirjasta ja yhden postikortin lisää, sen saa käsiinsä yksi tätäkin lukeva. ;)

Musta macaron on olevinaan lakritsaa! Aika miedon makuista, näin äsken maistaneena suomalaisena sanoisin. :D

Nyt tosiaan alkoi minun viikonloppu, eli kaksi seuraavaa päivää vapaalla vaihteella.
Huomisaamuna lähdemme turisteiksi La Tranche sur Mer:in biitsille!
Sieltä takaisin tullessamme otamme Essin mukaan ja palaamme tänne kotia nukkumaan seuraavan päivän Puy du Fou -seikkailuamme varten! Katotaan millon saan aikaiseksi taas sitten kirjoiteltua. ;)

À bientôt!