Tohveliomena, valkosipuli ja Dennis.

Aamulla menin taas kuuteen paikalle ja lähdettiin Sebastianin kanssa tekemään toimitukset. Melkein kaikki samat paikat kuin eilenkin tuli käytyä, ainoastaan eilisen ensimmäinen toimituspaikka jäi välistä. Harmi sinänsä. Saatiin nimittäin siellä hotellilta ilmaiset espressot ja kanssamme asioinut baarimikko osasi jopa puhua englantia.
Tänään katsoin kuitenkin vähän tarkemmin mihin paikkoihin itseasiassa viedään tuotteita. Hotellia ja ravintolaa löytyy listalta, mutta myös jokin hoitolaitos. Ymmärsin plakaateista, että ehkä vanhainkoti? Siellä oli aivan ihastuttava punertava kissa jokatapauksessa seuraeläimenä. Molempina aamuina tullut katselemaan ruokalan ovelle kun kävellään patonkeinemme ohi. Ihana <3 (Denniskin on, vaikkei siihen kissaan liity nyt kyllä mitenkään. Sorry for PDA, peeps.)

Ihmettelin kyllä hieman sitä että kävimme kahteen otteeseen viemässä pienen pussin patonkia keskustassa olevaan ravintolaan ja vielä kolmannen kerran kaupan päälle tekemässä jotain muuta. En tiedä mitä, jäin autoon siksi aikaa. Ehkä ensimmäisellä patonkisatsilla oli sitten vain niin kova kiire aamiaiselle, ettei toisia ehtinyt odottaa.

Toimitusten jälkeen katselin Tonin vierellä hetken taikinanvalmistusta. Sillä on sellainen hirmu söpö miniversio taikinakoneesta. Lattiamallinen siis kuitenkin. Vaikuttaa sopivalta jonkin juuren tekoon.
Sitten mentiin kondikseen ja Sebastian kertoi, että tänään tehdään eclaireja! Mm-mm. Olin tottakai ihan jeeejeee ja sanoin, että haluaisin kirjoittaa ohjeita ylös. Sopi oikein hyvin, joten kipaisin laukulle ja otin vihkoni esille. Sebastian ihmetteli mitä mustekynässäni lukee ja koetin keksiä parhaimman käännöksen Vääksyn Kotileipomo mikälienytolikaan:lle.
Punnauksen ja itse massan valmistuksen aikana kirjoittelin ohjeen vihkoon itselleni ymmärrettävästi. Aineet kirjoitin ranskaksi ja niin ollen myös varmistin S:ltä, että mitat olivat oikein, loput menivät sillä perinteisellä "yhdistä noi, lisää tohon, sekoita tasaiseksi joojoo." Mutta eipä se nyt hankalaa edes ole. Miksiköhän olen aina luullut eclairien olevan jotain kohokastasoa leivonnassa... "Uskallakin kopauttaa ja koko homma on pielessä", you know.
Täytettiin sillä samalla suklaatäytteellä mitä tuulihattuihinkin laitettiin, näihin vain täyte lisättiin kolmesta kohdasta taas pohjan kautta, khm, kynänperällä puhkaisten. Lopuksi kastettiin suklaaseen. Ja nämä hei tein melkein kokonaan itse!

Suklaa-eclairit, alempana Sebastianin aiemmin tekemiä ja nyt vain paistettuja tuotteita

Eclairien välissä ja jälkeen käytiin tekemään tartelette-pohjia varastoon. Taikinaa oli valmiiksi isossa valkoisessa laatikossa viileässä. Tarvitsi vain kaulata sopiva määrä, ottaa rinkulamuotilla palaset ja taputella pinnoitettuihin pikkuvuokiin. Mitähän niihin tehdään...

Tartelettepohja. Mm.

Kolmannelle tuotteelle käytiin kaulaamaan pakkasesta lehtitaikinaa. Taisiis, otettiin päivän alussa sulamaan puolivalmiiksi kaulatut lehtitaikinapinkat vaihtolämpökaappiin ja niin edelleen sitten tartalettien jälkeen jatkotyöstettiin siitä edemmäs.
Valmiiksi kaulatusta lehtitaikinasta otettiin koristemuotilla suht isoja ympyröitä, jotka sitten kaulattiin vielä uudelleen (ja hei erittäin tehokkaasti liukuhihnalla! *) soikioiksi läpysköiksi. Täytteeksi omenahillo ja kiinnipainelu, ihan kuten nyt vaikka kotitekoisissa pasteijoissa. Sitten käännettiin nurin pellille ja koristeltiin sekä rei'itettiin. Ei me kyllä niitä vielä paistettu, varmaan huomenna sitten joku sen tekee.
 
*Eli liukuhihnatöskentelyssämme minä olin kopparina ja Sebbe heitti jatkuvalla syötöllä taikinaa kaulauskoneen läpi! Siitä kivasti nopealla tauon hetkellä siirsin soikiot odottamaan täyttöä.

Chausson aux pommes, Tohveliomenat. Koristeltiin (miiinä itse) tuollaiseen lehden oloiseen kuvioon. :)

Näiden omenataskujen nimi oli Chausson aux pommes. Pomme on siis omena ja chausson taas kotona käytettävä (usein kaiketi pehmeä) kenkä.
Eli tohveli.
Tohvelia omenalla siis.
Nomnomnom.

Salmiakkia on hankala selittää ranskaksi. Sanakirjakin puhuu ammoniakkisuolasta ja se kuulostaa jotenkin kauhean vaaralliselta!
Sebastian käveli vierelleni puhumaan ihan yhtäkkiä valkosipulista ja halusi tietää miten se sanotaan suomeksi.
"L'ail? En Finlande?"
"ööö, en finnois..?"
"Oui, oui", jatkoi Sebbe.
"c'est valkosipuli. o.o"
"Välkosipuli. OHOHOHOHOHOHO. Välkösipuli...", hohotti Sebbe ja käveli pois.

Myöhemmin Toni tuli kondikseen puhumaan minulle-aivan-liian-nopealla-rytmillä Sebastianille ja lopulta havahduin hänen kysymykseensä "blahblahblah l'ail en Finlande?"
"...mm? L'ail?"
"Oui, l'ail!", jatkoi Toni kovasti selostustaen jotain valkosipulista, mikäli en ymmärtäisi mistä puhutaan.
"Valkosipuli."
"Valkosipyli?"
"Ce ça.Valkosipuli."
"VALKOSIPULI. OOOHOHOHOHOHOH, VAAALKOSIPUULII.", jatkoi Toni nyt yhdessä Sebastianin kanssa ranskalaisella aksentillaan kovaäänisesti hohottaen.
Olin oikeasti tosi hämmentynyt. Miksi valkosipuli? Mitä hittoa täällä tapahtuu!
Sebastian käveli jääkaappihuoneeseen ja toi mukanaan pussillisen silputtua valkosipulia. Pussissa luki "L'ail - Hakattu valkosipuli". Sain valaistuksen miesten yhä tavatessa valkosipulin ääntämistä ja eritoten nauraen sitä, kuinka hiton pitkä sana se oikein voi suomeksi olla: L'ail eli Hakattu valkosipuli.
"Aaa... Hakattu valkosipuli.. C'est l'ail haché!", selvensin. Herrat ilmeisesti hämmentyivät käännöksestä, kun oli muutenkin pitkä käännös ja vielä kahdessa osassa.... Ahhahah, niillä oli kyllä mainio nauru! Ja yllättävän hyvä ääntäminen molemmilla, erityisesti vielä Tonilla!


Joo, tänään oli Lucen lapsenlapsen syntymäpäivät. Kolmevuotias pikkuherra. Oli Hyper U:n supermarketista ostettua suklaakakkua ja belgialaisia vohveleita tarjolla.
Olen myös ihan lopussa jo pokkarissa, jonka otin matkaluettavaksi. (Mary H. Clarkin Kaksoset) Mitäs sitten kun loppuu? :(

Huomenna alkaa viikonloppu: tiistait ja keskiviikot ovat minun vapaapäiväni tulevat pari kuukautta. Lähdetään kai vierailemaan Château de Tiffaugesilla. Otan sitten kuvia sieltä!

Niin ja Dennistä on ikävä ja muita ei, hähhäh! Purr <3