Normisunnuntai

Aamu oli kamalan sateinen ja kolea siltä ajalta mitä sitä näin. Olin mukana viemässä leivät ja croisantit kylälle, lisäkäsiparina. Harmittaa vaan kun se söpö Caramel-kissa oli jossain piilossa nyt kun olisin oikeasti halunnut nähdä sen. (Vaikka ainahan minä haluan nähdä sen.) Ehkä joku päivä saan siitä sen kuvan. Kaukaisimman lepokodin pihalla oli taas hirmuisesti jäniksiä, mutta nyt myös tosi pieniä pikkujänöjä. Iiiihania...
"Niin, ne ovat herkullisia", oli vastaus. Pfft, ovathan ne, mutten ihan niin tarkoittanut...

Se on muuten hauskaa, että Toni ja David käyvät melkein aina kättelemässä töihin tullessa tai lähtiessän Sebastienia ja yleensä myös minua. Näköjään myös toisiaan mitä sivusta tänään katsoin. Tulee heti arvostettu olo! Pitäisiköhän siis itsekin aina käydä kunniakierroksella työvuorojen lopussa.

Päivän listalla oli suklaaeclairien lisäksi kahvieclaireja. Kahvin maku tehtiin Arabica-aromilla. Olisin melkein toivonut vahvempaa suutuntumaa! Ehkä oikealla kahvilla saisi sellaisen?

Pari kertaa parissa päivässä Sebastien on nyt tehnyt katoamistemput jossain vaiheessa päivää auttamaan alakerran leipomon puolelle. Se sinänsä on ihan jees ja hyväkin, mutta on aina onnistunut tapahtumaan silloin kun olisin tarvinnut henkistä tukea jossain asiassa. Tänään olin ihan hermostunut ison flan-massan valmistuksessa, kun pelkäsin että se ei ole hyvää vaan liian löysää, ja että jos jätän sen liian pitkäksi aikaa niin se palaa pohjaan... Ja herraa ei tietenkään näkynyt mailla halmeilla kun olisin tarvinnut vain kysyä "onko jo hyvä?". Oli se kuitenkin.

Viime kerralla kun tein yksin créme patissierea, massa jäi vähän liian löysäksi juuri sen takia kun en sitten yksin uskaltanut pitää kauhean pitkään, ja nyt kun flan on muuten samaa tavaraa, mutta tarkoitus jättää patissierea löysemmäksi niin... Pelkäsin sen jäävän oikeasti tosi löysäksi. Se aiempi patissiere olisi ollut kuulemma hyvä juuri flaneille.

Toisella päivän katoamiskerralla uunissa oli pain au chocolateja ja pieni annos créme patissierea liedellä, joista huolestuin ja hoidin pois uunista sekä loppuun asti. Sebastienin taas saapuessa ilmoitin hänelle tuohtuneen näköisenä, että "Hyvä HERRA, TEIDÄN pain au chocolatinne melken PALOIVAT." (Teitittely saa hänet tuntemaan itsensä vanhukseksi.) Sain peukun siitä, että otin tuotteet uunista ja kehut päälle. Jeee!

Suklaaleipäset.

Jerome tuli keskipäivällä käymään poikansa kanssa. Paikan pomo siis, tiedoksenne. Sillä on jotenkin hirmu lempeän oloiset kasvonpiirteet. Jos käsitin oikein jostain sivukorvalla kuulemastani asiasta, niin pääsen leipomon puolelle sitten kun hän palaa lomalta. Ehkä.

Päivä loppui siinä vähän sen jälkeen. Puoli yhdeltä varmaan? Eli ainakin tunti "etukäteen".

Kotona hoidin pari asiaa ensin koneella ja menin ottamaan nokoset, jotka vähän venyivät. Ja vieläkin väsyttää, että en nyt jaksa kauhean pitkään tässäkään istua. Taidan mennä aikaisin nukkumaan, jos mahdollista.