Tuulihattuja!

Hoo! Ensimmäinen päivä töissä takana!
Heräsin aamulla viideltä ja töihin oli tarkoitus saapua kuudeksi. Olin ensin hieman hämmentynyt kun Luce väitti kovasti, että voimme lähteä viittä vaille kuusi ja aivan hyvin kerkeämme, mutta sitten selvisi, että sainkin autokyydin perille. Siihen puolen kilometrin päähän. Noh.. Mikä ettei.
Perille päästyäni näin Sebastianin konditorion puolella ja tervehdin häntä sitten suunnistaen vaatteidenvaihtoon. Vaatteet vaihdettuani en sitten enää nähnytkään ketään. Hieman oli jännä paikka... Kenelle edes pitää ilmoittautua!
No, Sebastian ilmestyi jostain ja sain aikaiseksi kysyttyä, että mitä teen tai voinko auttaa. Lopputulos oli että lähdin hänen mukaansa viemään toimituksia muutaman hotelliin ja ravintolaan. Kaksi laatikkoa paksua ja pientä patonkia sekä pussillinen pain de chocolateja löysivät siis paikkansa tilaajille minun avustuksellani. Jee.

Totesin jo päivän alussa, että voi tulla aika hurjaa kun kumpikin ymmärtää ihan vähän mitä toinen selittää, mutta ei kyllä niin paljoa että yhteisymmärryksessä elettäisiin kokoajan. Minä tunnun kyllä ymmärtävän enemmän sitä kirjoitettua kuin itse paikallisten ääntämää supliikkia, mutta Sebbelle se englanti uppoaa molemmin päin samalla tavalla. Vähän sinne päin ja hymy. Sama kyllä miullakin, ei siinä mitään.

Toimitusten jälkeen ihmettelin hetken leipomon puolta ja tarkastelin tosi tehokkaan näköistä patongin ylöslyöntiä. Sebastian (on muuten Jerome Dos Santosin veli) sanoi, että olen sen päivän hänen kanssaan yläkerrassa. Kondiksessa siis.
Mentiin yläkertaan ja katseltiin ympärillemme, sitten sain alkaa maustamaan créme pâtissiérea vaniljalla, caramelilla ja suklaalla, joka on siis... no, vaniljakreemiä, sekä täyttämään tuulihattuja pussilla.
Hygienisteille tiedoksi, että tuulihattujen pohjat on tosi kätsyt rei'ittää mustekynän tupilla. Näin täällä.

Ranskassa ravintolassahan saattaa olla menussa jälkiruokien kohdalla sellainen kuin Les profiteroles, joka sitten tarkoittaa juuri tuulihattuja, yleensä kaiketi kermatäytteisiä ja joskus torniksi kasattuna ja sokerilla tai suklaalla koristeltuna.. Ylpeänä siitä, että satuin tämän tietämään kysyin, että kutsutaanko näitä nyt sitten niiksi. Ei kutsuta. Meni ohi miksi niitä kutsutaan *voi ei, hahah*, mutta Sebastian avasi sitten pakastinkaapin ja otti yhden hieman erilaisen tuulihatun ulos. Jos muistan oikein, hän sanoi sen olevan kuorrutettu keksillä tai krokantilla tai jollain... Ja oli tosi hyvää myös!

Kun olin täyttämässä viimeisiä tuulihattuja, Sebastian aloitti koristelua. Jokaiselle eri maulle oli oma look tietenkin. Vaniljahatut dipattiin sulassa sokerissa ja dopattiin hienossa sokerissa. Ne oli todella herkän näköisiä. Karamellihatut dipattiin pelkästään sulassa sokerissa, tehden niille kiiltävän kauniin pinnan. Suklaahatut dipattiin sulassa sokerissa ja raesokerissa. Sitten hoksasin, että aiemmin kun S. oli esitellyt nokialaisestaan kuvia töistään, hän oli myös puhunut siitä, että näistä kasataan samanlainen työ. Tilaus oli siis lapsen ristiäisiin, jotka pidetään tänään. No, sitten käytiin kasailemaan tuulihattuja sulalla sokerilla sellaiselle alustalle, joka oli ilmeisesti tehty sokerista ja mantelista ja.. mitähän muuta siinä nyt olisi ollut. Oikeaa palapelin kasaamista. Ja sokeria, sokeria, sokeria... Ihan kun olisin joku sokerileipuri tai jotain! *HEH-HEH* .....

Tuulihatuista ja pohjapalasista muodostui lapsen kehto, joka koristeltiin pikeerillä, sokerikukilla, mansikoilla ja mantelin muotoisilla suklaarakeilla. Koko helahoito sijoitettiin alustalle, joka oli kuorrutettu.. pikeerillä? Sen hän kuitenkin valmisti näin: kaksi tuplakourallista kondiittorinsokeria valmiiksi lisätyllä tärkkelyksellä ja kiva loraus, ehkä noin desi, kananmunanvalkuaisliuosta. Sitten sekoitellaan ranskalaisella Kitchen aidilla lapaa käyttäen ja todetaan, että kaipaa lisää valkuaista. ....ja seuraavaksi tomusokeria.  

Tässähän nousee odotukset seuraaviin päiviin! Annas olla huomenna varmaan istun nurkassa kun onhan tälle viikolle tehty jo vaikka mitä varastoon. Vaikka Sebastian tekikin suurimman työn niin pääsin täyttämään ja koristelemaan, jopa lopullista kehtoakin pienin säväyksin.

Onnea Charlottelle vain

Eikä siinä vielä kaikki, jos tuulihatuista tykkää. Sebastian paistoi pakastimesta meille suolaisia juusto-kinkkuhattuja. Aivan ihania.


(Tässä vaiheessa täten ilmoitan, että editoin kohta Amsterdamin päivitystä lisäten sinne niitä kuvia joita halusin jakaa.)

Mutta joo, piti päästä puoli yhdeltä kotiin, mutta jäin ihmettelemään Sebastianin kanssa google translaattorilla erinäisiä asioita ja lähdin lopulta yhdeltä. Kävin vilkaisemassa viereisen kaupan ja sieltä oli kova hoppu kaikilla pois, koska alkaa siesta. Tämän kunniaksi kävelin kotiin ja nukahdin terassille varjoon.


Vapaa-ajalta alaanikin linkittyvänä kuulumisena tämä:
Eilen kävimme tutustumassa melko läheiseen myllyyn! Siellä oli oikein iloinen esittelijäpoika, joka selitti myllyn toimintaperiaatteen ja jauhatusasteista kaiken. Laure, hostperheeni tytär, sitten selitti englanniksi vierellä sen mitä osasi. Kyllä siitä ihan suhteellisen selvän sai. Mäellä oli siis kaksi tuulimyllyä, joista toinen oli käytössä. Siellä vierailimme. Sain mukaan myös Lucelta paikalla jauhettua erittäin hienoa jauhoa!

Käytöstä poistettu mylly, huomaa vierellä pelattavaksi tuotu Mölkky. Mitä?

Yläkerran myllynkivi pyöri kauniisti ja alemmalla tasolla jauhot erottuivat kolmeen eri asteeseen.

Vierellä oli myös goottilainen minikirkko, mutta en tajunnut ottaa kuvaa. Samoin hiiieno näkymä kaupungille, mutta enpä tajunnut siitäkään.

Tänään oli tarkoitus mennä katsomaan Chateau de Tiffaugesia, mutta olin niin kuollut silloin kun oli alunperin aie lähteä, että siirrettiin myöhemmäksi.


Ainiin ja ammeelle ei ole näkyvillä tulppaa... Voi voi.