Lyhyt päivä ja mereneläviä

17.8.

Eilen oli jotenkin toodella väsynyt päivä... En sitten tiedä miksi, ihan normaalisti tuli nukuttuakin.  Mutta oli hirmuinen kasa eclaireja täytettävänä. Suklaata, carameleja ja pistaasia. Nekin sain sekä osasin tehdä jo aikalailla itse: valmistaa siis täytteet, rei'ittää, täyttää ja koristella. Sebastianin piti tietenkin ohjastaa pistaasikreemin maustamisessa, sillä eihän minulla mitään käryä ollut kuinka vahvaa se heidän pistaasi...tiiviste(?) oli.

Yksi eclair jäi yli, kun suklaatäyte riitti viimeisessä vain yhteen kohtaan kolmesta, niin sain syödä sen itse! Täytin kaksi muuta créme legérellä (se nyt oli muistaakseni sitä diplomaatin kaltaista) ja hulautin vähän tomusokeria päälle. Ei voi sanoa kuin että hyviä ovat. Ostin yhden pistaasin myös kotiin illaksi! Ja itseasiassa unohdin sen! Pitää tänään syödä pois...

Caramel- ja pistaasieclairit.

Mitähän muuta.. Sebastian teki tilaustyönä mansikkakakun, jossa oli charlottapohjaa alla, mansikoita ja "créme mousselinea" pääasiassa. ...kuulin ensin että Créme muslim. Taas kerran poliittisesti korrektia.
Mutta se oli kyllä hirmu hyvää. Créme patissierea ja voita pääaineina. Olisin voinut vetää sitä vähän kuin Nutellaa: suoraan purkista ja häpeilemättä! Mmm mm!

Töiden jälkeen sain taas nauttia Sebben ja Tonin seurasta oluen kera. Tällä kertaa se oli Belgialaista Leffeä (Ruby) ja itseasiassa todella hyvää, marjaisaa! Melkein suosittelen jos jostain löytyy.
Juomisista vielä sen verran, että kotiin palattuani sain sitten ruoalla sitä aiemmin mainittua Loiren valkoviiniä, joka puolestaan oli hirmuisen... hm, paksun makeaa. Aperitiivinä se sopi.

Santé, kippisteltiin.

Illallisena sitten oli melko jännää settiä. Sinisimpukoita ja niille sopiva kastike.

Kuorin simpukoita Lauren kanssa.

Miten sen nyt sanoisi... Sinisimpukat maistuivat ihan hyviltä. Mutta kun omaan epäluulon mereneläviä kohtaan niin se rakenne oli todella omituinen. Tarkastelin muutamaa simpukkaa hyvin läheltä ja se tietenkin sain vielä hämmentyneemmäksi. Kahden lihaspuoliskon välistä roikkui osalla musta minikokoinen hirmu pitkä aivan naudankielen näköinen suikale. Ehkä se tosiaan oli kieli. Ja koko komeuden kruunasi se, että se hieman läpikuulsi ja siitä näki jotain tummempaa sisällä, jota tietenkin käyn heti ajattelemaan suolistona, jonka ajatus ei tosiaan ole mikään ihanin sitten syödessä. (Vaikka vaaleat sisäelimet ovatkin joissain maissa tosi herkkua ja niitäkin pitäisi joskus kokeilla.)
Näytin varmaan ihan naurettavalta niitä hyvin hitaasti valitessani ja varovasti maistellessani. Pohdin kovasti, että kuuluuko se nyt siis nielaista vai pureskella ja kokeilin molempia. Hämmentäviä tapoja kumpikin.
Kokeilin myös voin ja leivän kera syömistä. Se hieman vähensi sitä omituista suutuntumaa minkä sinisimpukka toi, mutta yhä oli hieman omituista. Ihan jännää kuitenkin.


18.8.

Puoli kahdentoista maissa pääsin jo töistä kotia! Aamun toimitusten jälkeen Sebastian pyyhkäisi pöytää ja totesi, että päivä on siinä: ei ole mitään erityistä tehtävää tälle päivälle. Pohdinnan jälkeen sain kyllä hommia, mutta eivät nekään sitten lopulta pitkään kestäneet. Viimeistelin huolella kaksi mansikkakakkua, siirtelin tohveliomenoita minipakkasesta pääpakkaseen, tein créme patissiérea (sitä menee ihan kauheasti, koska nää tunkee sitä joka paikkaan), vahdin tuulihattutaikinan kiehuntaa sekä marengin vatkautumista (hyvin vaativa työ) jaaa... tein lemoncurdia. Sitten ei oikein muuta enää keksittykään, niin lähdin kotiin.
Aina töiden välissä tutkin pientä sanakirjaani jos vaikka oppisin muistamaan sanastoa silläkin keinoin, heh. Sanoin eräässä vaiheessa, että haluaisin kovasti oppia tekemään croisantteja... Kuulemma huomenna oli tarkoitus väsätä niitä! Pienet fiilikset, vaikka ei niitä kuitenkaan ihan jauhoista asti käydä varmasti tekemään.

Mansikkakaakut sitruunalla ja kiivillä. Yläpuolella rakas sanakirjaseni ja yrityssalaisuuksien reseptivihko. ;)

Sitruunaaaa. Oletan, että käytetään sitruunatarteletteihin. Aivan ihanan sitruksinen maku! Meni siihen kyllä pari litraa sitruunamehuakin.  :D

Kotona valmistauduttiin päivälliselle kattamalla pöytää sisälle, sillä Lucen vanhin tytär poikansa kanssa tulivat yhden jälkeen syömään. Tarjolla oli täytettyjä tomaatteja ja alkupaloina... ostereita. Söin kaksi!
Jos sanoin, että sinisimpukat olivat epäilytäviä, niin osterit olivat kolme kertaa isompia ja niin ollen myös kolmesti epäilyttävämpiä! Hahaha! Kuitenkin maku oli ihan hyvä. Ainakin tiedän nyt mitä tarkoitetaan kun sanotaan, että jokin ruoka maistuu ihan mereltä. Nämä maistuivat merelle. Tuli tavallaan mieleen myös lapsuuden epäluulot iskän tekemille paistetuille mädeille, vaikkei ne ahvenen yms mädit nyt merestä tulleetkaan.

Huîtres

Ostereissa oli vielä se jännä.. Että siis kun pohdin näittenkin kohdalla sitä etiketin mukaista syömistä, mikä nyt lie.. Pinnan rikkouduttua sisus tulvahti suuhun ja se tunne oli verrattavissa ison huonelämpimän voinokareen kielellä sulattamiseen. Yhäkin tähdennän ettei se siis pahaa ole, missään nimessä. Mutta häiritsevän omituista.
Voisin uudestaan syödä toki. Olisin silloin hieman vähemmän varautunut, mutta en ehkä silti täysin rento asian suhteen. Olisiko seuraavana sitten nyt etanat ja sammakonreidet..? Hahaha!
Ranska on mainio!

...suurimmilta osin. Nyt kaksi asiaa!
1) Täällä on ihan helvetisti kärpäsiä. Joka puolella. Nytkin istuu polvella ja se häiritsee kamalasti, mutta yritän kirjoittaa tämän lauseen loppuun ennen kun hermostun.
Kirjoitan joskus tämän hetkisiä fiiliksiäni maan hygieniaolosuhteista, johon kärpästen määrä toki vaikuttaa myös mielestäni olennaisesti, mutta en nyt tänään jaksa käydä aiheesta paasaamaan. Eikä ne aina häiritse niin kauheasti, mutta juuri nyt. Tämä koettaa paljon minun pasifistista asennettani kärpäsiä kohtaan. En millään haluaisi tappaa niitä, mutta... Ja ne selvästi nyt koettelee miun hermoja. Heti kun kävin kirjottaa tätä kappaletta, kaksi kärpästä tuli tuohon vierelleni lisääntymään hyvin kovaäänisesti. Ai jumaliste. Toistaalta nyt alkoi jo naurattamaan!

2) Tulee tosi kotoisa olo kun saa juoda kahvit melkein aina muumimukeista! Antoniina toi siis niitä viime vuonna kaksi kappaletta. Harkitsin itse samaa, mutten sitten lopulta viitsinyt. Nyt toistaalta jos oisin tuonut, niin tuoteperhe olisi täällä kasvanut eri aiheilla tämänhetkisistä. Harkitsin nimittäin kahta erilaista. Olisi ehkä pitänyt.

HUH huh.