Linnoja, omenankuorimisaparaatti ja macaronleivoksia !

13.08.

Sain nukkua pitkään, hhooo! ...eli kymmeneen. Aamu meni oleskellen ja keskipäivän jälkeen lähdettiin Château de Tiffaugesille katselemaan maisemia ja katapultteja.

Château de Tiffauges, aka. Château de Gilles de Rais tai Château de Barbe-bleue, omaa sinänsä ihan mielenkiintoisen legendan taustallaan. Tarina on siis melko pitkä tähän kirjoitettavaksi, eli kiinnostuneet voivat itsenäisesti ohjautua tästä ja tästä eteenpäin wikipedian maailmaan, mutta sanotaan lyhyesti että linnan asukkina oli joskus kertomuksen mukaan sinipartainen äärettömän rikas mies, joka oli sitten vähän sekaisin ja murhasi kuusi vaimokettaan ja piilotti ruumiit lukittuun kellariin ja kaikkea sellaista pientä.. hauskaa.... Tuo siis on sitä legendaa. Ilmeisesti historiallista faktaa taas ovat Gilles de Raisin, ikävä kyllä lapsiin kohdistuneet, veriset ja irstaatkin tarinat... Herra kuulemma harjoitti myös okkultistisia toimenpiteitä ja yritti kovasti uhrata näitä lasten osia kutsuakseen demonin paikalle. Oikeasti todella mielenkiintoista, mutta yritän nyt olla papattamasta tästä paljoa enempää, koska tähän päivitykseen pitää mahtua kolme päivää.

Sisäänkäynti Tiffaugesille

Niin, linna itse oli pitkän aikaa tyhjänä ja sisäpihaltaan käytettynä jalkapallokenttänä, mutta nyt kunnostettu turistikohteeksi. Ulkopihalla esiteltiin erilaisia katapultteja ja niiden toimintatapoja sekä esitettiin pientä showta, ja sisätiloissa esitettiin 3D-liikkuvaa kuvaa linnan rakentamisen historiasta. Luin jälkikäteen, että olisi ollut jossain alkemiastakin asiaa :C Näkymät olivat kyllä hienoja!

Da show

Puff !

Ja sinne lensi vesipallo.

Taempana piha-alueella oli myös lapsille keikkuvia puuhevosia ja mahdollisuus kokeilla perinteistä- sekä varsijuosta. Jee ee ee, huusi sisäinen pieni Katri jouset nähdessään!

...vaikkakin se nyt oli sellainen *pew*, "seuraava!" "(noooo... ;____; moar..)".

Huomionarvoista miun mielestä on se, että muurin tornin käytävässä akustiikka oli aivan huikea. Puhut toisella puolella tornia ja kuulostaa kun olisit vierellä.
No mutta joo, myymälässä myytiin kaikkea ritari- ja katapulttikamaa, oman miniaamutähdenkin olisi voinut ostaa, ei vain viitsinyt kun paino olisi jo aika suuri laukussa sellaisia kotiin raahatessa. Pari postikorttia kyllä nappasin mukaan, saa sitten joskus kuukauden päästä kaksi osoitetta Tiffaugesin paperia! :3

Hinnat lähtivät 15€ ylöspäin!

Excalibur. Autenttinen, varmastikin. Ja vain pari sataa euroa.

Tervetuloa ja menoa.

Tiffaugesilta kotio palatessa pistäydyttiin kenkien ja laukkujen jollain... tukkumyymälällä ehkä? Kyllä sieltä yhdet kengät mukaan lähti. Kiilakorot. En olisi itse uskonut tämän päivän koittavan. Paria muutakin teki mieli, mutta ei silti viitsinyt mukaan ottaa..

Julkisivu oli ainakin tyylikäs ja kohdallaan!

Ah, tästä tulikin mieleen, tässä muutaman päivän sivusta seuranneena olen päätynyt tulokseen, että Ranskassa toimii yhä Šekit maksuvälineenä. Mielenkiintoista minusta. Ja täällä on yksityisiä tieverkostoja, joita ylläpidetään tietuleilla. Kysyin ekana päivänä Lucelta niiden hinnoitteluista, kun jouduimme Nantesista palatessa käymään kahden tullin läpi. Toisen tullin jälkeen sain lahjaksi kuitin! Heh, eivät kuulemma yleensä niitä ota. Eli tien alussa mennään porteista läpi ja otetaan aloituslipuke, joka annetaan takaisin koneelle tieltä poistuessa. Samalla käytetään luottokortti laitteessa, joka ei muuten vaadi edes mitään tunnuslukuja vaan iloisesti vain veloittaa summat pois. Yhden tiekäytön hinta oli parin euron tuntumissa. Tuntuu jotenkin oudolta, että pitää maksaa että saa liikkua tiellä... Mutta näinhän sen täytyy yksityisellä tapahtua, ei se hyväntekeväisyyttäkään ole. 



14.08.


Eilenaamulla sitten heräsin olevinaan kymmeneltä ihan paniikissa, koska muistelin, että kymmeneltä oli tarkoitus lähteä sen päivän matkailuun. Alakertaan saapumisen jälkeen kävin vähän epäilemään itseäni, kun kaikki muut olivat vielä nukkumassa.... Paljastui että olen vain sokea ja kello onkin yhdeksän. Ei siinä oikein enää nukkumaankaan viitsinyt takaisin mennä, niin jäin aamudatailulle odottamaan muiden valveilletuloa. Loppujen lopuksi olin ollut oikeassa tavoitelähtöajan suhteen ja olimmekin kaksikymmentä yli kymmenen lähtöpuuhissa kohti Angersia.

Ajomatka taisi kestää päälle tunnin. Ensimmäisenä olisimme menneet katsomaan pientä paikallistislaamoa... joka ilmeisesti tekee tuotteensa ruusuista. No harmiksemme tislaamo oli kiinni, mutta ohiajaessa ainakin sen myymälä näytti mukavalta. Ranskalainen ruusulikööripullo olisi kyllä ollut tyylikäs ihan jo koristeenakin hyllyllä... Koko aluehan siis oli ruusujen innoittamaa. Jos se nyt laskettiin Douè-la-Fontainen alueeseen niin ymmärrettävää toki, sehän olisi kaiketi Ranskan "ruusukeskus". Löytyi Maison de rose, Rue de rose, rose rose rose....  Ei siinä mitään, itsehän rakastan ruusuja. Jonkin vesitornin näköisen rakennuksen kylkeen oli jopa maalattu aivan suunnattoman suuri vaaleanpunainen ruusu. Suloista.
Itseasiassa vaaleanpunaisesta puheenollen, tässä hostperheen pihatien muurinvierustalla on tooodella herkän näköinen ruusupuska. Kasvaakohan se villinä... Muuten lähinnä valkoinen väriltään, mutta osa terälehdistä ovat vaaleanpunertavia. Erityisesti hienon näköistä kun nupun sisus on sisällepäin tummeneva, pinkkikin, ja ulkoreunat vitivalkoisia.

Mutta niin! Olisimme myös käyneet paikallisella viinitilalla, mutta sekin oli kiinni! Rose D'Anjou luki oven päällä, Anjoun ruusu siis. Puoliksi maahan kaivetun tilan ympärys oli täynnä viinipensaita ja koko tunnelma siellä oli muutenkin hyvin maalaismainen... Voisinko sanoa ranskalainen? :)

Se siitä sitten, seuraava kohde olikin jo ihan toista luokkaa. Miksiköhän sitä nyt kutsuisi... Vanha kallioon hakattu kristittyjen piilokatedraali uskonsodan ajoilta? Upea sisältä kyllä: todella korkeat holvihuoneistot ja niin syvä hiljaisuus vallitsi siinä paikassa että... Kuvaa en oikein viitsinyt ottaa kun en salamaa halunnut käyttää ja pimeässä tunnetusti saa hyvin kuvia, mutta nimeltään se oli The Troglodyte Cathédrale des Perrières.
Käytiin vilkaisemassa sen jälkeen vielä pari muuta paikkaa, mistä en nyt millään jaksa selostaa, mutta lopulta päädyttiin sinne Angersiin, aivan Angersin linnan kupeelle. Ei menty sisään, mutta katseltiin hetki siinä ympärystöllä sekä linnaa, että läheistä vanhaa kaupunkia ja lähdettiin sitten kaupungille päin jäätelölle.

Angersin linna on kuulemma yksi Ranskan vanhimmista keskiaikaisista linnoista.

No Angers on todella nätti kaupunki. Vietettiin siellä muutama tunti, ostoksilla ja kunhan katsellen. Löysin itse mekon oikein mukavasti :3 ...myös erään erittäin suloisen 50-luku -henkisen pubin, jossa käytiin hyväksikäyttämässä kylpyhuonetta. Oli gasolinetankit ja autonistuinta ja kitaraa seinällä ja kaikkea... myös ritariaiheinen pinballkone! Olisin ehkä kokeillut pelata sillä jos olisin ollut yksin.....

Täälläkin käytiin!

Kotimatkalla ajettiin viinialueeen läpi ja katselin viinipeltoja. Ne on kyllä upeita... Suoria rivejä horisonttiin asti ja niin symmetrisen kauniisti. Aluehan on siis todella kuivaa. Maa pöllyää ajaessa ja aurinko porottaa ihon punaiseksi jos ei käytä aurinkorasvaa. Siis minäkin ostin nyt sitä. Kerrankin. 
Kysyin Lucelta tietääkö hän mitä viinilajiketta alueella kasvatettiin, mutta ei hänkään tainnut tietää... Jollei se sitten ollut se Sauvignon Blanc. Kauniita ne olivat ilman sitäkin tietoa, mutta ainahan se olisi ollut mukava info.

Varmaan paljon jäi mainitsematta molemmista päivistä, mutta ei nyt jaksa.
Pitkä päivä tuokin oli, kotiin saavuttiin vasta siinä kahdeksan-yhdeksän hujakoilla. Mutta oli kivaa!



15.08.


TÄNÄÄN heräsin vähän myöhässä. Sen kriittisen viisi minuuttia, jonka verran sitten heitin pois aamupalasta, eli en syönyt mitään. Hah, eiii ongelma onneksi minulle. Ennemmin olen ajallaan töissä kuin myöhässä kahvin nauttineena. 
Normaaliin tapaan aloitettiin toimituksilla. Kaikki mitä aiemminkin, tänään mentiin myös viemään briocheja Hôtel Ibisiin, jossa oli se mukava respa - Vincent nimeltään. Tänään nimittäin katsoin tarkemmin. Vincent tarjosi taas espressot ja jutteli mukavia. Hän esitteli myös aamupalahuoneen meille, tarjosi minikokoisia crêpsejä maistiaiseksi ja näytti miten briochen tarjoiluastialla lukee, että paikallinen tuote ja Dos Santos. Ei meillä kai ainakaan kiire sitten muualle ollut... Tai jos menetetty aika otettiin vaan ajonopeudella kiinni myöhemmin. Tänään oli nimittäin täysi auto ja paljon vähemmän hustlailua edestaas. Toisaalta pain du chocolatiakin oli paljon enemmän toimituksessa: neljä laatikollista. 

Ja vielä taisi tulla jotain kasan päällekin...

Joo hei FYI, brioche on ranskalainen, tää on huono määritelmä, mutta, periaatteessa ruokaleivän ja pullapitkon sekoitus. Paikalliset syö tosiaan yleensä aamupalalla, usein suklaalevitteellä tai marmeladilla. Maullisesti se on aika lähellä uunituoretta pullapitkoa omasta mielestäni. Sellaista höttöisää valkoista mitä voi syödä ilman hampaita.. ;) 

Aaaa... mitähän piti edes sanoa seuraavaksi..
Toimitusten jälkeen mentiin tekemään macaronleivoksia! Sebastian kertoi kyllä siinä samalla massaa vatkatessaan, miten macaronit tehdään oikeasti, mutta väitän että aika paljon meni ohi juuri sen sanaston puolesta. Täällä siis käytettiin Patis'Macaron nimistä mixiä. Kilo jauhetta, 200g nestettä, vatkaus, voila. 
Henkilökohtaisesti kun oon sitä mieltä et mixit on huijausta, niin harmi sinänsä, mutta katsoo jos joskus saisi kysyttyä voisiko niitä tehdä ihan täysin käsin. Tai keksisi ensin miten se kysytään kaikkein järkevimmällä tavalla, hoho!
Sebastian teki yhden valmiiksi ja sanoi että tee loput. Minähän tein. Niistä tuli ihan nättejä.

MINUN Vadelma-macaronleivos !

Näiden jälkeen täytin taas eclaireja, nyt myös carameltäytteellä. Carameleclairien kuorrutteeksi tehtiin oranssi fondant ja caramelspritsaus. Nekin oli nättejä.
Sitten käytiin kuulemma kaulaamaan lehtitaikinaa mille-feuillea varten. Samalla tehtiin jonkinlaista omenapiirasta, johon pääsin kuorimaan laatikollisen omenia!
Ja siis se oli ihanaa!
Ei muuten, en ole mikään kuorimaveitsen fani, mutta kun niillä oli sellainen vanha omenasorviaparaatti. Jos joku haluaa ostaa miulle lahjan ni voin ottaa tälläsen!

Tuitui~

Se samalla kuorimisen yhteydessä siivutti koko omenan spiraaliksi, jonka sai helposti halkaistua tasalaatuisiksi lohkoiksi. Hahaa! Ihan mahtavaa !

Omenaduunauksen jälkeen tehtiin vähän lisää tartalettipohjia ja sitten kello olikin jo puoli yksi. Alakerran toinen leipuri hengaili meidän kanssa jonkin aikaa kondiksessa ja totesin etten tiedä miksi, mutten oikein ymmärrä hänen puhettaan vaikka ihan selvää onkin. Hän yritti kysyä mitä olen käynyt katsomassa tai mitä olen menossa katsomaan tai missä olen..... En vieläkään oikein tiedä. Mutta oli ainakin iloinen vastauksesta, että ensi viikolla mennään katsomaan biitsiä. Enkä vieläkään muistanut kysyä hänen nimeään. 
Dos Santosin... La Petrién työntekijät siis, ovat jotenkin tosi tosi tosi ranskalaisia. Sellaisia miksi ranskalaisen ajattelee. Erityisesti tämä nimetön herra. 

Siinä puolen hujakoilla herra ranskalainen hävisi alakertaan ja Sebastian kysyi haluanko liittyä seuraan oluelle. Menin. Istuttiin neljästään sitten siinä portaikossa ulko-oven suulla ja pojat heittivät huulta minkä ehtivät. :) Oli kaunis ilma, herra ranskalainen sauhutteli sähkötupakalla ovenpielessä, kuului ranskan soljuvaa vitsailua ja ei ollut mihinkään kiire. Se oli jotenkin.. todella rento hetki. Harmittaa vaan kun olisi ihan kiva pölistä itsekin, mutta ei vaan vielä oikein toimi se sanasto tarpeeksi hyvin. Ehkä joskus.







//MUOKS. 
Ainii Sebbe on pelimiehii!
Puhuttiin lyhytsanaisesti mutta ymmärtäväisesti pleikkarista kun käytiin katsomassa vanhaa Dos Santosta tänään. ;)