Kaulailua

Oma pieni ja kompakti kaulauskone olisi kyllä aika messevä juttu.

Ensin tein hirrrrmuisesti isoja torttupohjia, sitten kaulasin hirrrrrmuisesti tuhatlehtitaikinaa omenatossuille joista päivän mittaan sutaisin tuotteet valmiiksi pakasteiksi. Siinä tossujen välissä sitten tein mansikka-vadelma-tortun niihin aiemmin paistettuihin torttupohjiin. Ihan itsenäisesti.
Jeejee.

Koetan saada tuon kaulaamisen toimimaan nopealla vauhdilla niin, että oikeasti san samalla huomioitua kokonaisvaltaisesti sekä kaulattavan tuotteen, että kaulauspaksuuden. Nyt se menee hyvin niin, että onnistun olemaan tosi nopea ja seuraamaan niistä jompaakumpaa, hah..

Sebbe paistoi erilaisia minieclaireja ja tuulareita as if petit fourseina: yhteen malliin pääsin sitten kokeilemaan sitä chouquetteihin sovellettua tekniikkaa, kun ne oli tarkoitus "kuorruttaa" mantelilastuilla. Pellin heittely oli itseasiassa ihan hauskaa. Eikä edes kun kerran mennyt vähän ohi. ... :I
Meillä on nyt sitten uusi leipuri mukana. Sanon vain, että hämmentävä ihminen. Siis varmaan ihan mukava, mutta se ei puhu miulle ikinä mitään ja tunnu edes katsovan minua vaikka seisoisin suoraan silmien edessä. Vaan ainoastaan ikään kuin läpi kaukaisuuteen. Hämmentävää.

Tein varmaan muutakin, mutta en nyt muista. Päivä oli kyllä mukava.. Se vain venyi melko pitkäksi, joten olin ihan puhki siinä kahden jälkeen. Toisaalta, sain sitten kaksi croisanttia syötäväkseni, kun Sebastien oli huolissaan, että olenko surullinen vai vain nälkäinen. Ihanaa <3

Hmm.. No otsikkoon viitaten tähän kai sopisi nyt se suomalaiselle hämmennystä tuottava tervehdystapa. Poskisuudelmat, bisous.
Läheskään kaikki ei edes ole näin minua tervehtineet, mutta sitten taas osa tulee aina heti poski poskea vasten. Nyt se on siis jo ihan normaalia, ensimmäiset kerrat tietenkin vähän yllättivät kun ei siihen ole tottunut. Sekin kun vaihtelee, että onko kyseessä hienoinen posken kosketus vai sitten ihan äänitehostettu moiskautus iholle. HMMM.

Töissä nyt ei muuten tuota ole harrastettu sen kummemmin, mutta tuossa eräs päivä David sitten kotiin lähtiessään päätti sen normaalin kättelyn ohella olevan aika bisoullekin. Tänään sitten taas lähtiessään antoi poskisuudelmat. Eikä siinä mitään, mutta sitten kun viimein itse pääsin lähtemään niin muut olivat jo ihan loukkaantuneita siitä, että heille ei  tullut poskipusuja. Lopputuloksena sitten siinä oltiin rivissä poskipusuilemassa.
No, maassa maan tavalla ja mikäs siinä. Onhan se ihan söpöä.

Länsirannikolta ei muita uutisia.


Peeäs!

Näin viime tiistaina ihan mahtavat melkein eeppiset viikset.
Sellaiset, että ne olivat ikään kuin Stalinin, Hercule Poirot'n ja Super Marion lehtolapsi. Kyllä, kahden ihmisen ja videopelihahmon lehtolapsi. Aiiivan mainiot.
Ja sitä täydensi vielä se, että viiksien omistaja oli sen cremerien myyjä, sellainen solakan joulupukin paksuinen lievästi harmaa kiharahiuksinen herra, tuikehtivat silmät, ja aivan mainion syvä arvostettavan kuuloinen ääni.
Ja sillä oli päällä raidallinen essu. Ja se myi juustoa, keksejä, viiniä ym. maitotuotteita.
Ahhh, magnifique.