Hippusellinen herkuttelijan huomioita hygieniasta

Lähdin töihin varttia vaille kuusi. Katsoin kelloa kotiin palatessani: se oli varttia vaille kuusi.
Saanko sanoa, että oli muuten aika pitkä päivä?
Sebastien hohotteli, että huomenna voitaisiin vetää kahdenkymmenen tunnin päivä. Vooooii.....
..jumpe.

No ei sentään. Saan kuulemma huomenna mennä Davidin kanssa leipomaan patonkia. En tiedä onko sitten paljonkaan jäljellä kondisjuttuja! Harmi sinänsä, mutta tosi kivaa päästä kiinni taikinaankin. Vaikka teinhän minä tänään taikinan!
Lettutaikinan. Huomenna pitää kuulemma tehdä lettukakku tilaukseen. Sebbe käski ottaa reseptin talteen niille letuille. Ovat kuulemma toooooosssiiiiii hyviä. Varmasti onkin, taikina maistui ihan hyvälle, jopa ilman extra-ainesosia mitkä jätettiin nyt pois: rommia (yllätys, näillä on fiksaatio rommiin ihan selvästi), Grand Marnierea, appelsiinia ja sitruunaa....
MMmmm.. Melkein pitää kokeilla kotona sitten.

Sain tänään myös suolaisten tuulareiden reseptin ja opettelin tekemään hasselpähkinä-muslimikreemiä... (créme mousseline) Viimeisteltiin tilatut petit fours-eclairit, tarteletit sekä tuularit ja Jerome teki siinä sivussa kolmikerroksista tilauskakkua sokerimassakuorrutuksella. Kuulemma ensimmäinen kerta ikinä! Siitä tuli kyllä oikein suloinen. :)

Mm, eilen piti sanoa vielä että tehtiin mantelicroissantteja jatkokäsittelynä paistetuille croisanteille. Se oli ihan jännä systeemi, siirappidippailua ja manteli-ROMMI-kreemiä väliin ja päälle ja mantelia päälle ja uuniin ja...

Ba dum stihhh! Croissant aux amandes.

Ne oli hirmu hyviä.

Sanoin puhuvani lisää Baboista sitten kun olen tehnyt ne loppuun asti, aka koristellut myös.

Eli muistanette että ne ensin juotetaan umpi.. eikun siis... uitetaan rommivedessässa läpimäriksi. Seuraavaksi, sitten kun ne ovat maiskutelleet rommiaan mukavasti viileässä, ne uitetaan päälliseltään kiilteessä. Kolmannella vaiheella päälle pursotetaan créme légére-koriste, dipataan mansikka kiilteeseen ja upotetaan sekin koristeeksi. Viimeisenä mukaan tökkäistään pipetti, joka on täytetty rommilla. Jos sitä ei vielä tarpeeksi tosiaan ollut.

Baba. Ei Lybeck.

Tänään meitä oli aamusta kolme pyörimässä samalla neliömetrillä, joten oli aika turha olo ensin. Käytin aikani hyödyllisesti n... tuota.. viilaamalla pilkkua babojen rommin suhteen, eli täytin pipetit erittäin huolellisesti viimeiseenkin ilmakuplaan asti. Vitsi kun olen hyvä työntekijä! *HEH*
Pitää joku päivä ottaa yksi Babanen kotiin.

Niin, siis päivä  meni kyllä tosi pitkäksi, mutta ei se nyt niin haittaa. Minua lahjottiin ruoalla, eli olin hyvin onnellinen :)
Sain maistiaisia ties mistä (Nimitykseni on Gourmandise. Aina innoissaan maistamassa, ja jos jokin EI maistu juuri heti tarjottaessa niin olen selvästi sairastunut.)
Makupalojen lisäksi Jerome ja Sebastian paistoi meille chevre-pitsaa.
Ah, ruoka on ihanaa.

Hygienistit, holla!
Vois melkein tehdä bongausbingon kaikesta tähän sarakkeeseen liittyvästä.
Tän päivän raksaus olisi nimittäin... kertakäyttöiset käsineet! Niitä on sittenkin olemassa myös Ranskassa! Hohooo! Tänään niitä näin jopa kahdesti käytössä ja huomasin missä niitä säilytetään, oo! 
No ei kettuillakseni kenellekään, mutta sehän nyt on varmasti kaikille ilmiselvä fakta, ettei Ranskan käytössä oleva hygieniataso yllä Suomen -säännösten-, Eviran ja ryhmänohjaajamme Outin tasolle. (Moi Outi, jee! .. :D) 
 En pääsyt silti ihan selville, oliko kertsihanskojen tarkoitus suojata bakteereilta kakkua, vai käsiä lialta, koska täydellinen bakteereilta suojaus oli siinä vaiheessa jo ehkä vähän... myöhäistä.
Toinen minua huvittanut juttu on jokapaikanyleiskestosifonettipyyhkeet. Se kertonee kaiken? Sain luvan kyllä vaihtaa sitä uuteen silloin kun totesin, etten haluaisi enää sitä samaa käyttää, hahaha!

En voi sanoa, etten uskoisi enää bakteereiden toimintaan, mutta kyllä tää matka vähentää sitä alkuasennetta niitä kohtaan. Paljon. Avartaa näkemystä, sanoisin? En puhu nyt siis pelkästään työpaikan toimintatavoista vaan yleisesti. Bakteereja koko maailma täynnä. Mutta se juttu on, että... Ei kukaan täälläkään niihin kuole. Miksi Suomessa sitten? Ettei olisi se ylihygieenisyys mikä tuhoaa vastustuskyvyn?
Huomautan väliin nyt, khm Outille esimerkiksi, että se mitä täällä koen ja miten se vaikuttaa omaan asenteeseeni asioihin, ei vaikuta työasenteeseeni. Eli älkää nyt käykö pelkäämään etten osaa enää tehdä hygieniaoppaan mukaisesti niin halutessani, aka työelämässä.
Myönnän, että välillä saan ohjeet tehdä asiat tavalla, jota en itse suosisi, tai joka on iiihan hitusen arveluttavaa tiukimpien sääntöjen mukaisesti, mutta.. Sitä se on. 

Ei siitä nyt kuitenkaan sen enempää tekstiä. Jos kiinnostaa niin kerron kyllä suullisesti aiheesta sitten enemmän. Tää on nyt vähän sellanen aihe.

Kuitenkin. Turha sitä on hötkyillä, jos jotain tulee niin tulee. Salmonellatestiä sitten vaan iloisesti tekemään kotiin palatessa, voiiii pojat!
En ole esimerkiksi hetkeäkään epäröinyt syödä maito- tai tuoretuotteita täällä. Olen toki vedellyt aina muistaessani maitohappobakteeripillereitä, mutta tiedä sitten omaanko teräsvatsan vai kuinka on asia. Ei kuitenkaan mitään ongelmia. Kauppahallin lihatiski näytti hetken epäilyttävältä silmiini, erityisesti lattian kannalta, mutta ohitin senkin kulttuuriseikkana. Meripuolen tiski sen sijaan näytti todella hyvältä, myös tuotteidensa että hillittömän jääpalavuorensa vuoksi! Saattavat oikeasti jopa pysyä tuoreina ;)
Se aiemmin kiroamani ongelma sitten on ne kärpäset. Mutta kun en niillekään mitään oikeasti voi, niin.. Huoh. Yritän olla ajattelematta.
Jos tämä nyt kuulostaa jonkun korviin huimalta, sanon että ei se nyt oikeastaan edes ole. Huimaa voi olla kun lähtee Aasiaan, Lähi-itään, Afrikkaan... Tämä on vain sitä Etelä-Euroopan menoa. Ja moni asia on oikeasti ihan niinkin, että voin sanoa olevani iloinen ja odottaneeni jotain hurjempaa! :)

Mutta! Rakastan näitten jugurttia, se on sellaista viiliksen ja jugurtin sekoituksen kaltaista. Saa aikaan sen saman tunteen kun pienenä juuri viilistä syödessä! Lusikka uppoaa kauniisti ja jättää hauskan tutisevan kuopan muuten sileään pintaan, heh! Mutta vähemmän liivatteiselta se silti maistuu kun se viilis ;)


Muistan aina julkaisun jälkeen monta asiaa mitä piti oikeasti sanoa, mutta jota en sitten enää seuraavana päivänä muista. Nyt tuntuu että jotain piti mutta mitä...
Je ne sais pas...

Nyt on sen verran väsy olo ja nälkä, että:

À tout à l'heure ^-^