Chouquetteja viikonloppua vasten

Erittäin kuollut olo. Ottakaa musiikkia. Tämän voimin nyt mennään.

26.8.


Ei tainnut mitään sen suurempia uusia asioita olla maanantaina. Perushommia lähinnä.
Jerome on nyt palannut lomalta ja tulee aina välistä tervehtimään kondiksen puolelle. Samoin nyt on ilmestynyt paljon enemmänkin ihmisiä. Apua, uusia ihmisiä?!
Käytiin alkuaamusta viemässä sille toiselle myymälälle monta laatikollista kaikenlaista: croisantteja, eclaireja, briocheja ym. Siellä oli todella hämmentävää mennä kun sain ohjeeksi tulla laatikon kanssa perässä ja sitten kun lähdin seuraamaan niin Sebastien oli jo hävinnyt. Toisinsanoen päädyin seisomaan leipomon uunien eteen hämmentyneenä ja tervehtimään sen mestan leipuria kenellä ei myöskään ollut mitään hajua missä Sebastien viiletti. Kyllä se sitten hetken päästä löytyi, olisi vain pitänyt kääntyä oikealle ensimmäisen oven jälkeen eikä painaa suoraan eteenpäin...

Päivän lopussa tehtiin chouquetteja, tuulareita siis mitkä koristellan raesokerilla. La Boucherielle oli tilattu käsittääkseni normaalista eroava määrä, joten S. pursotteli ensin tilatut tuotteet ja sain sitten hoitaa loput.
FYI, La Boucherie tilaa siis La Petriélta chouquettet niin, että ne toimitetaan vain paistettuina, aka onttoina. Ravintola tekee niistä profiteroles-annoksensa, ja käsittääkseni siis täyttää ne itse. Jos täyttää? Pitää käydä kokeilemassa joku päivä! Viime kerralla Ranskassa meinaan jäi oikeasti harmittamaan kun en tajunnut tilata profiteroleja.

Joo, chouquettet pursotetaan suoraan mustalle pellille, joka toki hieman ensin pyyhkäistään. Tai sitten rasvataan ja laitetaan se leivinpaperi. Raesokerin laitossa on aika hauska tekniikka! Sebastien heitti ensimmäisen rivin päälle aimo kasan sokeri ja sitten peltiä nopeasti ylöspäin hulauttamalla sai sokeririvistön siirtymään alemmalle chouquetterivistölle. Kyllähän se nopeasti meni.

Chouchou...chouquettes.

"Chou" on hauska sananosa ranskan kielessä! 
Chouquette on siis tuo aiemmin mainittu.
Chouchoulla voidaan tarkoittaa ponnaria, hiuslenkkiä.
Petit chou(chou) taas tarkoittaa kullannuppua, aka lemmikkiä, lasta, omaa rakasta etc.
Pelkkä "chou" sen sijaan on kaali (vrt. chou-fleur - kukkakaali, ja kaikki muut kaalikasvit)

Henkilökohtaisesti "Petit chouchou" on yhtä hervottoman suloinen sana sanoa ranskassa kuin englannissa "Little cutiepie".  Eli kaikki kissanpennut ja muut ylisöpöt asiat ovat tätä minun silmissäni!

Btw.
Kutsutaan toisiamme vähän miksi sattuu tuolla kondiksessa jos se vain jotenkin liittyy puheenaiheisiin. Maanantaina puhuttiin Joulupukista ja koetin kovasti vakuuttaa sen olevan suomalainen ja asuvan Korvatunturilla. Sebastien yritti taas kovasti vakuuttaa olevansa itse Joulupukki. Kun en oikein uskonut tarinaa, hän kertoi olevansa Gandalf Valkoinen. Seuraavaksi henkilöllisyydeksi tuli Batman. Toki minullekin löytyi nimiä. Klonkku muunmuassa. En ollut ihan vakuuttunut tästäkään. Eikä siinä, ihan huvittavaahan se vain on! Kävin vain vähän pohtimaan että pitäisikö tämä nyt jo ottaa jonkinlaisena vinkkinä johonkin, kun viimeisimmät nimitykseni ovat olleet: "Hulk", "Iron man", "Jackie Chan" ja.... "Chuck Norris".... HHMMM.


27.8.


Vapaapäivät. Lähdimme alkupäivästä kohti Saint Jean de Montsin rantaviivaa.

Pastelliraitaisia pukeutumiskoppeja? Näitä on vielä olemassa!

<3

 Ei me pitkään Saint Jean de Monts'ssa oltu, vaan jatkettiin matkaa rannikkoa pitkin Sain-Gilles Croix de Vien alueelle. Ranta muuttui puolivälissä vaaleahkosta hiekasta mustaksi kallioksi. Kuitenkin Sain-Gillesin rannikko oli taas aivan jauhonsileää hiekaltaan. Kävimme katsomassa siellä myös kauppakatua, mutta ei siellä oikein mitään ollut oikeassa koossa tai hinnassa.... :(

 28.8.


Tällä kertaa puolestaan hyvin rauhallisen aamun jälkeen lähdimme puoli kahden aikoihin kohti Choletia. Ensimmäisenä kohdelistallamme oli kuitenkin Parc oriental de Maulévrier: Maulévrierin japanilainen puutarha. Se oli ihanan rauhallinen, seesteinen puisto kaikkine puineen, koineen ja veden... solinoineen. (Voiko sen edes sanoa noin? Solinoineen?)

Buddhamummo eikun...

Voisin itselleni ottaa tällaisen !

Rakastan näitä!

Ja näitä :3

Orientaalin puiston perällä myytiin kyllä bonsaipuita, mutta luulen että sellaisen kuljetus olisi hiiieman hankalaa.. Tämän jälkeen suunnattiin kuitenkin Choletin keskustaan nopealle kauppakierrokselle.
Tein hämmentävän ostoksen. Pillifarkut. Hyvänen aika?


29.8.


Ihan mahdoton yö saada unta. Ehkä siksi, että kerrankin sain nukkua pitkään... Heti se kostautuu.

Eikä mitään erityisen jännää tänäänkään. Tein ihan helkutillisen kasan minitartelettipohjia varastoon. Sebastien teki jotain uudenlaisia sitruuna-karhunvatukkatarteletteja ja nyt sitten sitä sokerikakkupohjalevyä.
Koen sen hassuna, että näitten uuni on kokoajan jossain siinä 220-240 asteen välillä, yleensä siis 230. Ja oikeastaan kaikki paistetaan siinä lämmössä. Nuokin sokeripohjat parikymmentä minuuttia tuossa lämmössä arinalla... Hmh...

Jeromen poika oli myös kanssamme melkein koko päivän pikkuapurina. Se oli varsin suloinen tapaus! Ensin aika ujo, mutta niinhän miekin ensin aina olen. Kovasti se jutteli loppupuolella päivää ja yritin kovasti ymmärtää vaikkei kaikki ihan perille mennyt. Pojan nimi oli muuten joku Anton....jotain. hyvin lähellä Antoniinaa niin menin ensin vähän sekaisin kun kävivät kyselemään tunnenko Antoniinaa ja sitten vaihtoivat pojasta puhumiseen! Jerome näytteli kuvia leipomuksista kännykällään ja minä näytin pari omaa vastineeksi, kun olin pari päivää aiemmin tullut ne näyttäneeksi Sebastienille, joka sitten sanoi että pitää esittää uusiksi.
Synttärikakustani näyttivät pitävän ja sushikuvista kysyivät että teenkö sitä heti heille suomalaisena spesiaalina (kieli poskella huom)
Ja tuo aiempi Iron man nimike tuli silloin kun Sebastien vatkasi sokerikakkumassaa ja seisoin sen Jeromen pojan kanssa katsomassa. Poika katseli kenkiäni ja selitin (varmaan aika huonosti) niiden olevan turvakengät, ja että niiden kärki on metallia ja kestää kaaaaiken. Aivan selvästi Iron man siis.

Mr. Martin soitti äsken Lucelle ja ilmoitti tulevansa kohta käymään. Hm!