Vähän suklaata.

Kuten uhkasin, en tehnyt paljon mitään. Vähän kävin kaupoilla, ostin muutaman vaatteen ja vahingossa Nutellaa ja tsillasin loppupäivän ihan rauhassa.

Tänään sitten aamukahvien jälkeen suuntasin työpaikalle vapaapäivän merkeissä leikkimään sillä suklaalla.

La Pétriella on toinenkin "apprentis" töissä, ja jos oikein käsistin niin hänkin on paikalla viitenä päivänä viikossa tästä lähtien. Mitä? Okei.
Se on viisitoistavuotias poika. Hirmu hontelo ja sen näköinen ettei olisi nukkunut viikkoon, mutta toisaalta nauraa jatkuvasti. Sebastien oli sitä mieltä, että se on ihan noviisi ja saa ottaa miusta mallia. Piti näyttää kuulemma miten ammattilaiset pursottaa, ja sitten pojat hehettelivät ihan onnessaan. No, oli se sen pussista pitelemisen ote ja jälki hieman sen näköistä, että teki mieli käydä vinkkailemaan paineen luomisesta pursottaessa jne., mutta ei sellaista voi toinen opiskelija käydä kertomaan koska.. No, aika ylimielistä.
Mukavalta se poika kyllä vaikuttaa. Katsotaan nyt että ollaanko oikeasti kolmestaan siellä kondiksessa tästä eteenpäin kun Ranskassa koulut taas alkoivat. Vielä parempi: neljästään kun Jerome on mukana. Voi pojat. Ei sinne sitten enää mahdu.

Sebastien tosiaan mainitsi aiemmin kun tämä poika kävi vierailemassa paikanpäällä, että heillä on ollut siellä toinenkin työssäoppija, jonka "sopimus" on vuoden pituinen. Käsitin aikanaan, että se olisi ollut siellä jo pitkän aikaa, sillä Sebbe mainitsi jotenkin että siitäkin huolimatta olisin ehkä parempi....
No toisaalta. VÄITÄN, että kyllä se ikäkin siihen vaikuttaa. Ainakin vähän.

Sain kanapatongin sinne tänään mennessäni! ^-^ Kaikki muut saivat puolikkaan ja minä jostain syystä kokonaisen. Sitten tirskuivat että senkin gourmandise.. HMMM. Siitäkin huolimatta olin ensimmäisenä valmis. ... Mitä. Se oli hyvää!

Sitten käytiin temperoimaan suklaata. Ensin katsoin, ettei Sebastien ollenkaan olisi lämpötiloja mittaillut vaan kuin joku ihme pro osannut tietää sen. Ensimmäisen testin aikana hän kuitenkin totesi että ei se ollutkaan vielä, tehdääs uusiksi mittarin kanssa... Heh.

Tässä lähellä on muuten kuulemma joku chocolatier. Pitää käydä varmaan katsomassa joku päivä. 

Sain itseasiassa ihan hyvänä vinkkinä sen, että tumma suklaa on lähellä sopivaa lämpötilaa siinä vaiheessa kun tökkää sormen siihen ja laittaa hitusen huulelle ja se tuntuu viileälle, sen kun tulisi olla hieman huulen lämpöä alhaisempi. (Huulet karheasti sen 36 ja suklaan tavoite 32 astetta.) Kotioloissa ainakin ihan sallittu systeemi!

Oli siis tummaa ja valkoista. Ja niistä syntyi tämä.

Muna!

Täytettiin puolikkaat miun toiveen mukaisesti paris brest-mousselinella ja liitettiin. Nomnomnomnom. Pitää kai hankkia munamuotit kotiin.
Sain hirmuisen kasan sitten kotiin noita pieniä nappimaisia kuviosuklaita ja kaksi täytemunaa. Syön toista tässä samalla. Sillä oli Homer Simpsonin naama. By S.

Lopulta lähdin kotio, mentiin Choletiin hetkeksi käväisemään, meinasin ostaa kolmenkympin sateenvarjon mutten ostanutkaan ja takaisintulomatkalla mentiin tapaamaan seuraavaa perhettäni. Niiden talo on siis eri suunnassa, mutta melko samalla etäisyydellä La Pétrielta.

Erittäin mukavan oloinen rouva oli vastassa!
Lyhyesti sanoen tämän hetken fiilikset: niiden pihassa makasi valkoinen kissa. Toivon, että se on niitten. Minulla on oma huone yläkerrassa privaatilla kylpyhuoneella. Toivon, että siellä on amme.
Talo oli muutenkin aika hulppean näköinen. Toivon, että siellä toimii wlan myös minun huoneessani.
Haha! :D

Öööt!