Amsterdamn 2.0

Tarkoitus oli päivittää tämä Damin kentällä, mutta koska netti ei toiminut niin jälkikäteen lähtee, vaikka puhunkin "tästä päivästä".

27.9.

Ensin tästä päivästä.


Yö meni todella hankalasti, kun ei oikein mitenkään saanut unta. Ehkä hermoilin sitten lähtöä. Tiedä häntä. Tai siis minua.
Sovittiin, että lähdetään kahdeksalta, jotta ehdittäisiin hyvin ennen lentoa vaikka olisikin ongelmia ruuhkan kanssa. On kuitenkin perjantai ja siellä kuulemma on aina pieni ruuhka. Heräsin siis kuudelta ja laitoin viimeiset tavarat laukkuun stressaillen kertyneitä kiloja. ...lähinnä siis laukun ja tavaroiden suhteen.
Sallittu määrä on KLM:llä melko suuri: 23kg ja käsimatkassa 12kg.
No. Minusta on aika hienoa, että lopputulokseni oli ylipainoa. Se itsessään ei siis yllättänyt, mutta että se oli yli myös sen jollain tasolla sallitun ylipainomäärän. Aka yli 30kg. Ooooppps. Kuvittele tähän äärimmäisen viaton hymy.
Julkisesti syytän koulukenkiäni. Niissä on hei suojakärjet. Terästä. Joo! ….
No ei se ongelma lopulta ollut. Tässä kapitalismin maailmassa kaikesta selviää rahalla. Ja olin varautunut tähän muutenkin, joten pas problem.


Aamulla sitten pakkaamisen stressailujen jälkeen sain nauttia rauhassa aamukahvini jättikulhosta.

Hyvin tyypillinen aamiainen toisessa perheessäni

Juttelin vielä hetken Catherinen ja Dominiquen kanssa ennen lähtöä ja pohdin, jos pakkaisin Minettenkin laukkuuni... Ei se paljoa olisi painanut.


Autoon astuessani oli päivän ensimmäisen melkein-käyn-liian-emotionaaliseksi -hetki. Sitä seurasi oikeastaan ensimmäisen kerran sellainen olo, että ehkä ihan kiva käydä kotonakin välillä. Ehkä. Toisin sanoen sillä
hetkellä kotiin palaaminen ei masentanut niin kauheasti: poislähtö kylläkin.
Hain Catherinen kanssa Epun ja suuntasimme Nantesiin. Ilma oli todella sumuinen, mutta silti kaunis.


Ottakaa musiikkia.



Nantesissa saimme liput hoidettua kuntoon ja maksettua ylipainotkin, vaikka Air Francen hieman elämäänkyllästyneen näköinen virkailija hankaloittikin selviytymistämme. Ainoa mikä ylipainojen säädössä jäi harmittamaan, oli se, että jos olisin ollut yhtään fiksu, olisin hoitanut homman edellisenä iltana netissä ja saanut laukun koneeseen puoleen hintaan. Että mahdolliset seuraavan vuoden opiskelijat jotka tätä ehkä lukevat, muistakaa se check in onlinessa edeltävänä päivänä ja mahdollisten lisämaksujen suorittaminen etukäteen. Siinä säästyy iso raha. Oikeasti.


Tuli lähdön hetki ja kohta no.2 tunteellisuuksille. Ei siitä sen enempää.


Odotusten vastaisesti turvatarkastus meni kuin vettä laskien ja olimme nopeasti odottamassa koneen lähtöä. Joka sitten lähti myöhässä. Se sama virkailija oli vastaanottamassa koneeseenkin.
Koneessa ei kylläkään oltu vierekkäin, sillä liputkin oli ostettu eri aikoihin. Mutta hyvin kuulin aina erään puoliespanjalaisen neidon papatuksen muutaman rivin taempaa kun oli hiljaisempia hetkiä!


Pariisin kenttä on aina yhtä tylsä, mutta tällä kertaa minulla oli vain päälle puoli tuntia aikaa edes olla siellä koneen myöhästymisen takia, joten kaikki oli varsin hyvin. Maisteltiin sitten muutamia Ladureen macaroneja näin yhteisen matkan päätteeksi: Eppu ja Petra kun jäivät Pariisiin suoralle yhteydelle Suomeen, kun minä jatkoin tämän Damin kautta. 


Pariisi-Damn väli meni hiiirmuisen nopeasti. Mitä nyt koin siinä päivän kolmannen tunneryöpyn. Kerkesin juuri juoda kahvini ja alkoi jo lasku. Nyt sitten täällä taas on sitä aikaa ollut. Tähän mennessä kolme tuntia. Vielä tunti.
Tax freessä pyörähtäessäni kassalla takanani ollut mies tiputti lippunsa epähuomiossa. Lentoemäntä avuliaasti nosti tämän hänelle takaisin ja herra kiitteli sellaisella suloisella hieman tankeroenglannilla. Sanoi emännälle menevänsä Helsinkiin. Tämän lähdettyä hymyilin ja hän totesi, yhä sillä suloisella suomienglannilla, että ”Lucky me”.
Ensimmäinen reaktioni oli heti ”Ah, oui. (eikun ei näin pitäny sanoa.)” Sitten, ”Suomalainen?”. Joten sain hetkeksi juttuseuraa suomalaisesta herrasmiehestä. Saa muuten nähdä ollaanko samalla lennolla... Sanoi aikoinaan matkustelleensa Nantesissakin, mutta nyt oli vain viikon lomalla Damissa! Heh.


Joo, kävin syömässä patonkibaarissa (Eli ei baarissa vaan, no... Paikassa jossa oli paljon patonkeja.) Nyt istun yläkerran vihreässä tilassa. Tämä on itseasiassa hirmu mukava, todella.. eko.
Löytyy vihreää sähköä hyödyntäviä laitteita (laturipiste, jossa sähkö tuotetaan itse ”pyörää” polkemalla), tekniikan esittelyjä ja hiromapistekin. Vihreitä sohvia ja säkkituoleja ihan riittämiin myös.


Itseasiassa en ehdi kirjoittaa aiemmista päivistä ennen lennon lähtöä, koska paljon on sanomatta ja isoilla lentokentillä ei tunneta sanaa ilmainen wifi... joten ehkä huomenna. Tai kun olen kotiutunut.
Kuitenkin, koneeseen pääsee kahdeksalta. (Sain juuri slaagin, että olenko yhä samassa kellonajassa vai tunnin jo koneesta myöhässä.) Perillä olen puolelta yöltä Suomen aikaa.
Sain ystävän hakemaan kentältä ja viemään Tikkurilaan, jonne majoitun yöksi. Eli kaikki on ok.
Paitsi että ei se vartin wlanikaan suostu yhdistymään. No, saatte sitten huomenna tämänkin.


Nyt ei pyöri päässä paljon mitään... Väsyttää vain.
Jos tämä olisi tässä tälle päivälle ja kerron vaikka viimeistään sunnuntaina muista asioista?
Se olisi hyvä.


Ikävöin jo kaikkia.
Kyllä sinne pitää uudestaan mennä kun elämä antaa siihen mahdollisuuden.
;____;




À bientôt!