Rennot vapaat

Tykkään kyllä oikeasti siitä kun ei ole mitään suunnitelmia ja päivän saa vaikka lahnata yhdellä neliömetrillä jos niin haluaa.

Ekalla vapaalla en sitten paljon mitään tehnytkään. Nukuin pitkään. Olin. Kävin kaupungilla. Olin. Tosi jees.
Tutkimukset jatkuivat ja kahvi Les Arcadesin terassilta tilattuna kaikilla kohteliaisuuksilla 1,10€.
Olikohan se oikeasti joku turisti/töykeyslisä se ensimmäinen 1,30€... Voi voi.

Pitkästä aikaa sain lomapäivälleni suomalaista juttuseuraa sitten keskiviikoksi. Sovittiin että tavataan Epun kanssa vähän ennen puolta päivää, hänen porukat toisivat hänet La Place des Droits De L'hommelle. Eli minun työpaikan vierelle.
Eppu on siis toinen luokkalainen, joka on tällä hetkellä myös Les Herbiersissä, E.Leclercin leipomo-osastolla. Leclerc on hieman sivummassa keskustasta, joten sovittiin näin.
Ensin siis käveltiin tämä pieni keskusta läpi ja vaihdettiin kuulumisia. Päädyimme parin puodin läpi Les Arcadesille. (Saakohan sinne kantiskortteja?)

Tajusin vasta edeltävällä kerralla, että Arcadesista saa café gourmandeja. Joten oletettavastikin nyt ilmoitin haluavani testata tämän paikan tarjonnan. Sanoinkin, että talon café gourmand määrittelee mielestäni koko paikan: haluanko sen setin uudestaan, haluanko edes sinne uudestaan...
Kyseessä on siis pieni lautanen tai jokin muu vastaava, jolta löytyy perinteisesti espresso ja kolme talon minijälkiruokaa.
Anteeksi, olen ehkä kaikille mainostanut jo tämän ja sanon silti uudelleen. Väitän saaneeni parhaan gourmandin Pariisissa eräässä sveitsiläisravintolassa. Siinä oli ihan täydellinen suklaamousse, pannacotta ja sitruksinen créme brûlee, jonka kuori on niin rapsakka että oksat pois. Ikävöin sitä aina.

Silloin Angersissa ollessamme, sain café gourmandin eräältä macaron-puodilta. En ole varma mitä sen hintana oli... Alle 5€ kuitenkin. Setissä oli espresso, kaksi melko peruskeksiä jonkinlaisella marsipaani (manteli) täytteellä ja yksi macaron. Ei se liiemmin sykäyttänyt.
Takaisin kuitenkin Les Arcadesiin. Talon hintana oli 4,50€. Tilasin itselleni gourmandin, ja eppu peesasi itselleen saman, pyytäen lisäksi vettä. Vesi saatiin ilmaisena. Ehkä se oli hanavettä, mutta pullovesi ei täällä ole mikään elinehto, vaan lähinnä mukava turhake. Se mikä tässä on sen suhteen oleellista, on se, että esimerkiksi Eviania tai Vitteliä tilatessa hinta nousee taas nopeasti aiotusta ylöspäin. Ja kokemuksellani... jos ei ilmoita haluavansa hanavettä, niin kaipa se baarimikko antaa sen itselleen parhaimman vaihtoehdon. Mutta niin, jaarittelen nyt.
Les Arcadesin café gourmand oli myös silmänruoka! Koko setti kasattu kivialustalle, ja se sisälsi espresson sekä neljä herkkua. Ja kermaa.  Ja kaikki olivat vielä miellyttäviä syödä.

Nutellaminicrepsi, jugurttia, chouquette, créme brûlée..

 Eli tykkäsin. Jee, hyvä Les Arcades !

Epun hostperheen naiset tuli terassille samalla kun oltiin lopettamassa napostelujamme, oletettavasti sattumalta. Pyydettiin siis seuraan, pelattiin biljardia ja juteltiin jotain pientä. Erittäin mukavan oloisia olivat.

Miulla oli selvästi nälkä tai jotain. Kahvittelun jälkeen lähdettiin nimittäin kävelemään La Pétrielle päin ja tuli puheeksi, että voitaisiin mennä picnicille kaupunginTALON (ei siis hotellin) puistoon, joka sijaitsee tämän minun hostini vieressä. Ja sehän oli hirmu messevä idea.

Samalla hinnalla saa muuten Pariisin lentokentältä yhden kinkkupatongin.

Otettiin puokkiin siis lohi-katkarapusalaatti ja millefeuille valkoisella vadelmalla. Ne on ihan kivoja, valkovatut.

Puistosyöminkien jälkeen aloin pohtimaan, olisikohan jo aika päiväkahveille. ....
Mentiin siis meille. ;)

Ennen poislähtöä pyörähdettiin vielä keskustalla katsastamassa pari puotia ja tehtiin ikkunaostoksia.
Mutta oli ihana nähdä tuttuja, jotka ymmärtää sitä kieltä millä... No, karjuu, kun jalka osuu pöydänkulmaan. 

 

Eilinen meni tartalettien pohjien väsäämiseen. Trop pate. Liikaa taikinaa. Siitä on tullut minun sanoma.
Toinen asia, mikä on nyt liitetty minuun selvästi, on joku laulu jota kaikki yhtäkkiä kävivät hoilaamaan.
"Katri, C'est fini..."
Lucehan lauleli tuota viimeisenä iltanani, mutta sen jälkeen kaikki muutkin ilman yhteyttä alkoivat sitä lauleskelemaan. Ihan hauskaa, silleen.

Tänään oli muitakin tehtäviä, niitä normaaleja aika lailla, mutta pääsin seuraamaan tartelettipohjien taikinanvalmistusta, kun leipuri oli eilen unohtanut tehdä sen valmiiksi. Lisäksi isojen mansikka-vattu-torttujen ohella tein itselleni yhden tarteletin. Esitän teille siis Tartelette de Katri:n. Vai Tartelette de Ka3. Toisaalta Tartelette D'Ayadel kuulostaa hienommalta. Siihen hei saisi yläpilkun. Joo.

Melkein hankala syödä tuo pienokainen.

 Siihen meni kyllä enemmän aikaa kuin olisi työssä sallittua. Mutta toisaalta huomioidaan se, että suunnittelin sen samalla ja asettelin ja vaihtelin ja tutkin mitä aineksia on... Ja viimein kun luulin sen olevan valmis, muistin että sitruuna unohtui aiotuista osista. Jolloin viimeistään sitruunan kuorta ohentaessani ja yrittäessäni kihartaa sitä, aloin miettimään että meneekö vähän pitkälle.
 Toisaalta. Vakava asia. On se!
Aioin dipata mansikan kylläkin valkosuklaa-mantelikrokanttiin ensin... Sebbe ja Jerome hohottelivat, että teepä huomenna tuhat kopiota.  MMm.


Postin lähettäminen on kinkkisempää kuin luulisi. Vaikkei lopulta sitten taas yhtään hankalaa.
Ei voinut mennä toimistoon kortin kanssa. Piti mennä kaupungille ostamaan merkkejä ja selvittämään paljonko sellaisia tarvitsi. Euroopalle on siis yksi yhteinen 0,80€ merkki. Sitten vaan laatikkoon. Tässä lähellä on tosi kävetä drive-in-postilaatikko..!

Jos on vaikka tosi kiire.

 Ja Minetten kuva!
 Kännykässä on kyllä parempikin, mutten jaksa nyt säätää.

tuituitui <3

 Enkä olisi odottanut saavani näiden leipomosta ruisleipää. Tässä Davidin versio ruisleivästä: 50-50 ruis ja vehnä. Sebastien sanoi, että pitäisi olla pelkkää ruista, ja olin hämmentynyt mutta samaa mieltä. Erittäin asiantuntijamaisesti totesin suomalaisen ruisleivän olevan kyllä parempaa, mutta ihan hyvää tuokin oli.. (!) Sain sen kotiini sieniterriinin kera. ;)