Pienten toiveiden toteutuksia

Nyt on kyllä ensimmäinen vapaapäivän aamu, kun ei ole lähtöä mihinkään, ja voin vaan sanoa etten varmaan tee tänään mitään.
Jollen sitten lähde kävelemään jonkin ajan päästä. Sen näkee sitten. Nyt istun tässä kahvikuppi kourassa ja kauhistelen miten Microsoft osti Nokian. Taitaa olla vastassa viimein se androidiin siirtyminen pakonomaisen nokialaisen suosimisen sijaan, sillä Applen mukaan en lähde ja.. No, Microsoft.... Hieman surullista.

1.-2.9.

Yhteisesti nyt näistä kahdesta päivästä seuraavaksi.
Ensinnäkin, Sebastien vain huijasi minua, se vanha koijari, eli en mennyt leipomon puolelle. Tilanne oli siis plus miinus nolla. Ei loppunut konnarihommat, mutta ei tullut myöskään leipää. Toisaalta sanoin sitten Jeromelle ja Sebastienille että mielellään kyllä silti menisin sinnekin, ja sain vastauksen että juujuujuujuu, sitten *lisää joku päivä*.
On tehty Paris brestejä, jotka ovat niitä tuulihattutaikinasta pursoteltuja ja aukileikattuja sekä mousselinella täytettyjä herkkuja. Niitä on myös rinkelimäisinä, mutta me tehtiin noita pötkylöitä:

Isompia...

...ja pienempiä.

 Créme mousseline on kyllä syntisen hyvää. Syntisen rasvaista myös, mutta niinhän se on meidän voikreemikin. Joskin tämä on silti kevyempää. Rakastan ehkä sitä.

Pari kertaa ollaan viimeaikoina käyty toisella myymälällä toimittamassa tavaraa ja viemässä leivät muuallekin kylälle, mutta useimmiten ollaan oltu koko päivä työpaikalla. Sebastien on tehnyt muutamia jänniä tilaustöitä: ensimmäisen päivän tuulihattukasauksen vastaava torni, se lettukakku, joka oli itseasiassa letuilla kuorrutettu kakku ja portugalilaista vaniljasitruunajotainjuttua minulle näytiksi. (Dos Santokset ovat portugalilaista alkuperää siis.)

Lettukakku vasemmalla. Täytteenä oli siis jokin... ehkä valkosuklainen moussekakku? Näytti siltä ainakin.

Sitruunavaniljajutun pohja. Lehtitaikinasta tartelettivuokaan paineltuna. Kuvasin ihan koska se oli tuollainen hauska spiraali!

Sunnuntai-iltapäivänä tuulihattutaideteoksen kasaamisen jälkeen Sebastien leikki sitä tilauksen kasaamista varten sulatetulla sokerilla ja näin ollen näytti hyvin alkukantaista periaatetta sokeritöille. Aka, kieputteli siitä "Harry Potterin taikasauvan", jonka sain mukaani, mutta joka ikävä kyllä meni laukussa jo rikki. Prkl.
Hän siis on ammatiltaan leipuri-kondiittori-suklaa sekä karkkiartisti-(ja vielä jotain mitä nyt en muista, joka kuulosti parturilta, mitä silti vähän epäilen) eli aivan mainio tyyppi. Pitäisiköhän hänet laittaa ammatilliseksi tavoitehenkilöksi.

Eilen kun seurasin hänen tuulihattujen pursottelua, pyysin, että hän tekisi minulle yhden joutsenen. Niinpä hän teki joutsenen. Se oli ihana. Söin vaikkei olisi raaskinut. Pitää tehdä näitä joskus kotona...

Täytteeksi siis tuli créme légére.
Koristelut siipiin tomusokerilla ja silmät suklaalla. Kuten varmasti näkee.
Rakastin tuotakin.



Tuo tomusokeri on mielestäni myös jännä. Kaikkeen mihin sitä tulee, laitetaan kahdesta purkista. Ensimmäisessä on käsittääkseni puhdasta tomusokeria, ja toisessa tomusokeria, johon on sekoitettu tärkkelystä. En oikein tiedä miksi, mutta logiikallani päätyisin vain siihen, että pohjalle laitettaisiin tärkkelyksellä höystetty imemään mahdollista kosteutta? Sanoisin, että saa kertoa jos tietää paremmin, mutta... Mmm.

Sitten vielä joutsenen jälkeen heitin, että teepäs minulle vielä suklaata niin olen silmittömän onnellinen.
Lopputulos:
Tänään ja huomenna on minun vapaapäiväni. Olen nyt ehkä viikon ollut sellaisilla reippailla yhdeksän-kymmenen tunnin työpäivillä ihan melko vapaaehtoisesti, ja huomenna menen myös muutamaksi tunniksi sitten kun siltä tuntuu. Miksi? Siksi koska keskiviikko on viikon hiljaisin päivä, jolloin kerkeää ehkä tekemään jotain mitä itse haluaa. Eli keskiviikkona tehdään suklaajuttuja. Pfffft, mitä turhaa jollain vapaapäivällä. Suklaata !

Eilen tehtiin myös voi- sekä margariinicroisantteja ja pain au chocolateja. Paljon paremmin meni jo niittenkin rullaus, sain itse kaulata myös levyt. Sitten ihan viimeisenä laitoin mantelicroisantteja puolivalmiiksi...

Mm, sanoin silloin aiemmin, että yritimme käydä viinitiloilla silloin Angersiin mennessämme. Roséet ym. joiden tilat taisivat olla Saumurin alueella.
En tiedä miksi, mutta leipomo oli saanut asiakkaalta lahjaksi Saumurin rosé kuohuviiniä, ja se avattiin eilen loppupäivästä, joten pääsin kuitenkin kokeilemaan sitä. Mlle Ladubay Eclat Rose, 2010. Ei lainkaan pahaa. Yritin selvittää paljon sellainen maksaa, mutta en nyt osaa sanoa. Kuitenkin sivuja katsoen näyttäisi olevan kympin hintatasoa.

Ei tässä kai muuta. Kipaisen tästä hakemaan tuoretta leipää La Pétrielta.