Kissoja. Uusi perhe. Kissoja.

Työn saralla ei nyt voi oikein sanoa mitään uutta.
Paris brestejä, quicheja, muita normaaleja.
Lisäksi pain au chocolatin kaulailua melko itsenäisesti ja aiempaa nopeammin. Tuli kuulemma nättejä suklaaleipäisiä.

Minulla on kerroksia.

Jeee.

Kirjoitan nyt vain lyhyesti näiden neljän päivän osalta juuri sen takia, että olen väsynyt ja töitten osalta ei paljonkaan sanottavaa.

En olisi odottanut, että heti viinileivästä mainittuani sitä olisi tarjolla töissä seuraavana päivänä.
David oli tehnyt niitä edellisenä päivänä kylmään, joten aamulla sain lämmintä leipää kokeiluun.
Ja se oli hyvää. Ohuen minipatongin näköinen, rusehtava väriltään.
Kun leivän leikkasi ja haisteli, tuntui selvä punaviinin aromi. Maistaessa mukaan tuli se salamimakkara ja pähkinät. Nuo leivät oli ylinostatettuja, joten sain kokonaisen patongin mussuteltavaksi... Se oli ihanaa.

Oooo.... Ruokaa.

Haluan tehdä tuota. Oikeasti.

Perjantai oli tosi pitkä päivä. Oli tilattu yli sata minieclairia/tuulihattua, joten niitä väännettiin urakalla valmiiksi seuraavaa päivää varten, jolloin Jeromekaan ei ollut paikalla, eli kiirettä piisaisi silloinkin.

Minituulihattujen vaniljan ulkonäkö. Olin ensin sitä mieltä, että ällöttävän romanttisen söpöpinkki pomada... mutta pähkinä tasapainottaa hyvin.

 En ole varma monelta pääsin kotiin, mutta heti käytiin valmistelemaan syötäviä ym, koska oli viimeinen ilta Gomezien perheessä. Tiesin, että vaihto tulisi lauantaina, mutten kai ollut tajunnut että päivä oli jo perjantai.. Joten se oli hieman surullista. Vaikka mielenkiinnolla vaihdoin perhettäkin.
Sain Lucelta lahjaksi yhden ruusun puutarhasta. Niitä joista aiemmin mainitsin... Nyt se on maljakossa sänkyni vierellä.

Tämä oli kuulemma nimetty jonkun näyttelijän mukaan! Näkyy paljon pihoilla kavamassa!

Kävimme siis hakemassa minun eclairejani jäkiruoaksi: pääruoalla saimme etanoita, sinisimpukoita, riisiä kantonilaiseen tapaan ja jotain kevätkääryleen tapaisia. (haha)
Kaikki oli erittäin hyviä. Etanatkin. Saatan rakastaa sitä valkosipulista alkupalaleipää.

Sain lähtiäislahjaksi kirjoja! Ooo! Torttukirjan, nutellakirjan ja Vendeestä kertovan pikkukirjasen. Nähtävyyksistä yms siis. En odottanut tuota elettä, joten olin ihan hämmästynyt tietenkin.. Mutta ihanaa! Nyt torttua vääntämään kun kotia palaan!


Lauantai minulle luvattiin lyhyemmäksi päiväksi yli venähtäneen perjantain takia. Pääsin siis sen kahdeksan tunnin jälkeen. (Anteeksi, mutta lol. Lyhyt päivä? Sanoin Sebastienille ohimennen, että periaatteessa minun kuuluisi tehdä seitsemän tunnin päiviä, että olen aika paljon oikeasti enemmän töissä kuin pitäisi. Sinänsä. Toisaalta hän sanoi, että jos en olisi siellä, niin hänellä joka päivä venyisi siihen kuuteen. Joka tapauksessa. Eli ehkä tunnen itseni vähän hyödyllisemmäksi näin....)

Olisin kai päässyt aiemminkin, mutta sain mahdollisuuden tehdä passionata-pohjan valmiiksi pakkaseen, joten tottakai jäin sitä vääntämään. Nomnom!

Passionatassa on yllättäen passionia, aprikoosia, mangoa...

Kotona, vanhassa kodissa siis, join kahvit, hoidin pari asiaa, söin... ja pakkasin. Luce vei minut uuteen kotiini viiden jälkeen, jossa minut otettiin iloisesti vastaan.
Perheen äiti, Catherine, esitteli talouden kolkat, astioiden säilytyspaikat, uunien toimintavat ja kaiken mahdollisen kerralla. Sain huoneen yläkerrasta tosiaankin omalla kylpyhuoneella. Siivooja kuulemma käy kahdesti viikossa, mutta ei tiistaina minun huoneessani, koska olen vapaalla ja ehkä nukkumassa. Mitää...

Myöhemmin saapui Herra Vincendeau. Dominique nimeltään. Dominique, niinkuin Catharinekin, vaikuttaa hirmuisen mukavalta ihmiseltä. Hänkin kävi heti läpi keittiön motoriikkaa. Niin, motoriikkaa. Jääkaapin jäääpalakoneet, keraamiset liedet, mikro, kaksi miniuunia.... Molemmat sanoivat kuitenkin samaa, mitä jo Lucekin oli aina sanonut. Ole täällä kuin kotonasi.
Pariskunnalla on siis kolme lasta. Kaksi poikaa ja tytär. En tiedä missä tytär menee, mutta vanhin poika asuu naapurissa raskaana olevan naisensa kanssa (sitä seuraavassa talossa asuu Dominiquen äiti. Koko suku korttelissa!), ja nuorin poika on opiskelemassa tarjoilijaksi yhteistyökoulussamme. Pojat osaavat hieman englantia, mutta vanhemmat eivät juurikaan. Joitain sanoja, tarpeeksi niin että ymmärrämme toisiamme, jollen ymmärrä tai osaa ranskaksi toimia.

Ja perheellä tosiaan on kissa. Valkoinen yhdeksäntoistavuotias melkein kuuro tyttö. Minette taisi olla nimi? Se on tosi herttainen, mutta kävely näyttää välillä vähän vaivalloiselta... Ja karvaa lähtee kuin Esterin perseestä. Saako tätä ilmaisua käyttää tähän? Vaatteet ihan valkoisia.

Ja Dominiquella on moottoripyörä. Sain kyytiä Les Herbiersin alueella sillä ja voi että oli ihanaa. Käytiin katsomassa myös perheen... ajoneuvojen maalaus -yrityksen tilat ulkoa.

Illalla saapui ystäväpariskunta, joiden kanssa lähdimme syömään pitsaa läheiseen ravintolaan.
Hekin erittäin miellyttäviä osittaisella englannintaidolla!
Mutta niin, hulluja nämä ranskalaiset! Fou! Laittavat pitsaan maan omenaa, pomme de terre'a! Eli perunaa!
Mitääää. Yllättävän hyvä se silti oli. Kokeilin Vendéenne nimistä pitsaa, jossa oli tosiaan tuota perunaa, juustoa, jotain... ja kinkkua. Mutta se kinkku kulkee nimellä jambon de pays. Muistelisin eräästä ruokakirjastani, että "de pays" ilmaisee ainesosan olevan paikallista. Saa korjata. Se myös näyttää meidän kaupassa myytävältä serranon kinkulta. Eli pitsa, joka on kuorrutettu noilla kinkkusiivuilla, sekä ripoiteltu maustetuilla perunan palasilla. Oi että..
Meni hieman myöhään ravintolassa, joten unet jäivät vähiin, mutta hyvästä syystä.. :)


No, eilen... Tein jotain. En muista. Ei varmaan mitään erityistä aiemmasta poikkeavaa siis.

Päivän lopussa Sebastienin avopuoliso tuli paikalle ystävänsä kanssa, joka etsii kotia pienelle kahden kuukauden ikäiselle kissanpennulle. Kissakin oli mukana. Saatoin ehkä hieman rakastua siihen.
Ystävä, Thomas, puhui hieman englantia, joten sitäkin pitkästä aikaa kuulin. Seuraavaksi alkoi kaupankäynti kissasta. Yritin sanoa, että ottaisin jos voisin, mutta kun en voi. Mutta ottaisin.

Huvitti, kun huomasin hostien hyllyssä VHS-kasetin:

Kultainen pelaaja (?) -97: vuoden parhaat pelit. Voi Tekken.

Illalla menimme naapurissa asuvan pojan luokse aperitiiveille ja iltaa pitämään... Heillä on hyvin kaunis koti.
Olikohan sen nimi Oliver... Koska kuulin ensin että aperitiiveina on oliiveja ja hämmennyin sitten kun mentiin ulos... (Voi ei oikeesti! Haha!) No pitää tarkistaa tämä.
"Oliver" oli kuitenkin tehnyt itse dajm-rommia, jonka salat paljasti ja avasi sen meille itsekin tuloksesta jännittyneenä. Totesin, että pitää kai itsekin tehdä. ;) Ja sen verran vielä juomapuolesta, että kun aiemmin puhuttiin kommenteissa Madiranista, niin nyt sain toisenlaista Madirania kokeiltavaksi ja se oli vielä parempaa. Että veikkaan suomalaisten arvostelijoiden ongelman olevan vain sen, että meillä ei ole hyviä Madiraneja. Ei siinä muuta. ;)
Dominique kävi hakemassa nuorimman pojan yöksi kotiin Nantesista, joten hänkin (David) oli seurassamme.
Opin sen faktan, että pojat pelaavat LoLia. Lupasin lisätä kavereiksi, vaikka harvoin minua siellä enää näkee sen pelaajakunnan tietynlaisen... no.. nestepäisyyden takia.


Tänä aamuna töihin mennessäni  Thomas oli paikalla. Hän, entisenä pitsaleipurina, oli tutustumassa konditoriaan ja tehtailemassa apunamme quicheja pakkaseen noin pinnan verran. Minä tein eclaireja ja paris brestejä ja pääsin kerrankin yhdeltä kotiin. Oli hyvä fiilis, kun sain ohjeeksi "tee paris brestit pate à chouxilla" ja se siinä. Minähän tein. Totesin, että olisi pitänyt pursottaa hieman väljemmin, sillä paistoaika oli hämmentävän pitkä tiheyden takia. Muuten kaikki ok. Minua hämmensi Thomasin tarkkailu, sillä tunsin aina tekeväni jotain väärin, vaikka kyseessä oli pelkkä mielenkiinto. Kerroin jossain vaiheessa olevani koko päivän yksin kotona, sillä Catherine oli ilmeisesti töiden takia koko päivän Pariisissa ja Dominique taas työskentelisi.. Lopulta Sebastien ja hänen avopuolisonsa siis kutsuivat minut syömään päivällistä ja katsomaan kissoja. Thomas oli siellä myös, luultavasti majoittumassa, mitä nyt ymmärsin. Tosi jees!

Hassua muuten tuollainen, että voi sanoa "Menenpä huomenna käymään Pariisissa". Jos olisi ollut nyt huomisesta kyse niin olisin saattanut udella pääsenkö kyytiin. Vapaapäivä. ;)

Sebastien teki sellaista... punaviinirisottoa. Thomas höpisi jotain jäniksen lihasta, joten en nyt tiedä oliko siinä sitä jänistä vai miten se meni. Mutta hyvää. Loppupäivän heidän osoitteessa pelasimme miesten kesken (HEHHEH) Last of usia ja Thomasin kaksikuinen kissanpentu, joka sulatti muuten sen ah-niin-kivikovan sydämeni, nukkui sylissäni, välillä myös paitani sisällä.
Jos eläimen kuljettaminen Ranskasta Suomeen ei olisi niin työlästä kuin se tietääkseni on, ja voisin olla varma, että pystyn elättämään pienen kissanpoikasen, ilmoittaisin täten olevani kissan omistaja. Rakastan sitä.
En kestä edes. Ihana. ;_____;

Sebastienilla oli siis myös oma kissa, musta ja pieni tyttö, ihan Ellan näköinen. ;)
Nyt näitä kissoja tulvii joka ikkunasta! Huuui.
Sanoin aiemmin et en sentään postaa hauskoja kissakuvia.
Korjaan. Hauskoja kissakuvia motivoivilla teksteillä.
Mutta, ne kissakuvat saatte sitten myöhemmin. :3