Hinnanvaihteluja

Ja ei mitään superjännää tänään työsaralla. Quichepohjia. Ihan perkeleesti. Suokaa sanani anteeksi.

Vapaa-ajalla sen sijaan pohdin erinäisiä seikkoja.


Töiden jälkeen minulla oli kolmisen tuntia tyhjää aikaa palata kotiin ja oleskella, ennen kuin muita astuisi portin sisäpuolelle. Lähdin siis keskustaan.
Viime yö ja tämä päivä ovat olleet melko kuumia ja nytkin oli paahteisen kaunis päivä. Käväisin Jeux videossa kysymässä hintatasoa Heavy rainille ja Catherinelle (PS3), mutta myyjä joutui harmikseen kertomaan ettei kumpaakaan ole hyllyssä. Tästä surustumatta jatkoin matkaani Les Arcades -baari-brasserielle, sillä kahvihammastani kolotti.

Edellisellä kerralla Les Arcadesissa olin kaikeasta hämmentyneenä tilannut kahvin (eli espresson) suoraan tiskiltä ja siihen jääden, sillä en ole ihan varma mikä käytäntö täällä nyt on: saako tiskiltä tilatun kahvin kanssa itse etsiä mukavan sopen johon istahtaa, vai kuuluuko tuote nauttia siellä missä sen on tilannut. En myöskään osannut mennä istumaan ulos tuoliin odottamaan tarjoilijaa, sillä ajatus on yhä hieman vieras, ja tarjoilijat olivat juuri silloin avaamassa baaria siestan jäljiltä. 
No.. En uskaltanut tänäänkään mennä ulos istumaan. Mutta kiersin sisustan läpi ja totesin pitäväni paikasta hyvin paljon. Kävelin tiskille ja päätin suorittaa empiristisen kokeen.
Edelliskerralla taisin muistaakseni yhä kaikesta hämmentyneenä tilata kahvin suunnilleen näin: "Ummmh.. Un café? Merci?" Hinta kupposelle sokereineen ja kekseineen oli 1,30€. Maksoin heti. Tarjoilijanani oli nainen.

Muistin puheet hintojen eroavuuksista niin paikan (tiski-ulkoilma) kuin kohteliaisuudenkin mukaan. Tiedä sitten pitääkö paikkansa vai onko nykypäivänä enää ns. legendaa. Näin ollen tällä kertaa saavuin tiskille ensinnäkin tietäen mitä haluan. Tilaukseni meni jotkakuin näin:
Miesbarista: "Bonjour."
Minä laajasti hymyillen: "Bonjour! Je voudrais un cafe, s'il vous plait!" (aka. Päivää! Minä haluaisin kahvin, olkaa niin hyvä!) (OLISIN tietenkin voinut heittää väliin monsieur'ta, kun jälkikäteen ajattelin, mutta jos ensi kerralla.)
Mies ei jäänyt vaatimaan maksuja vaan jatkoi tiskin putsailuja, joten jäin nauttimaan kahvistani ja yritin näyttää siltä kuin en olisikaan. Luin siis hyvin hitaasti päivän sään ja horoskooppini tiskillä olleesta lehdestä.
Lopulta viittoilin hymyillen, että haluaisin maksaa. Kysyin, että oliko se nyt euron ja.. mitä?
Lopputulos kahville, sokerille ja keksille oli euro ja kymmenen senttiä.

Jäin pohtimaan, oliko tämä huikea kahdenkymmenen sentin ero kohteliaisuus-, naamakerroin-, vai tarjoilijakohtainen hinta. Jatkan empirististä koettani joskus toiste. Sitten kokeilen uskaltautua istua suoraan ulos. O-ou...

Sekin on muuten aivan ihanaa, että kahvin kanssa tulee melkeinpä aina oletuksena jokin pieni makea. Oli se sitten keksi tai suklaanpalanen, se saa aina iloisemmalle tuulelle.

Päivällä laitoin Facebookiin päivityksen eilisen Choletin matkan huomiostani.
Istuin autossa ja näin tienviitan, jossa luki "Hôtel de Police". Naurahdin Lucelle, että mikä ihme tuo on? Poliisin hotelli? Luce selitti sen olevan hieman hankala asia, vanhanaikainen nimeämistapa, mutta tarkoittavan poliisilaitosta yhtälailla kuin monet muut virastot ja viralliset rakennukset omaavat tuon "hotelli"-liitteen.
Maailmankuvani romahti, kun tajusin ettei Hôtel de Ville tarkoitakaan kaupungin hotellia, vaan kaupungintaloa. What is this, I don't even..!?
No, hôtel de Police olisi ihan järkevä esimerkiksi vankilana. Poliisin valvoma hotelli. Ainakin niin Suomessa tuntuu välillä olevan.
Tämä on sitten taas niitä kulttuurieroja, joita on vähän hankala mielestäni muuten selittää, kun että niin se täällä on.

Kolmantena seikkana vielä tämä. Katsoimme Lucen kanssa ohjelmaa, jossa etsitään Ranskan parasta leipomoa (käsittääkseni) ja siellä ohitettiin yksi tuote, joka mielestäni sisällyttää Ranskan sisälleen.
Pienleipomon leipä, jonka taikinan neste korvataan punaviinillä ja johon lisätään paikallista lihaisaa makkaraa sekä juustoja. Käytetään aperitiivinomaisesti.
Wou, tämähän huutaa Ranska.

Huomenna pitäisi lähettää pari paperinpalasta kotipuoleenpäin. Onneksi sain toissapäivänä tietää missä on Posti. Katsotaan mitä siitä tulee.

Nyt. Ruokaa. <3

Länsirannalta ei muuta uutta.