Matkatavaravakuutus.... Arh.
Olen siis koulun kautta vakuutettu menomatkalla ja työmatkoillani. Äitini kautta olen vakuutettuna muuten kaikin tavoin. Jäljelle jää matkatavaravakuutuksen hankkiminen.
Viikon osa-aikaisen tutkimisen jälkeen päädyin tulokseen, että kaikki kyllä vakuuttavat sinut matkatavaroinesi, mutta erillistä tavaravakuutusta saa hakea kiven ja kannon alta. Hieman rasittaa.
If:iltä saa oikein vielä youth-paketin, vai mikä nyt oli, mihin saat kaiken muunkin mahdollisen vaivaiseen alle parin sadan hintaan. Samaisella sivustolla saisin kyllä pelkän matkavakuutuksen, mutta laittaessani matkan keston, If mukavasti ilmoittaa ettei tätä nyt voida tehdä, että soitapa meidän asiakaspalveluun. Herrajestas...
Alkoi hieman näyttää siltä, että paras vaihtoehto olisikin ollut asuntovakuutus mihin sisältyy matkatavarat (?) Noo.. Kuitenkin löysin "Turva":n matkavakuutuksen josta saan valita mitä pakettiin kuuluu. "Ei matkustajavakuutusta", hähhäh! Seuraavaksi ongelmaksi nousee se, että kuinka suurella summalla haluan vakuutukseni. AAaaa. Mist hitosta mie tiiän!
Valmiit vaihtoehdot toki löytyy. 400, 500, 900 ja 1700€. 900€ vakuutus maksaisi minun päivilleni 71,10 euroa. 500€ tekisi 40,50€ hinnakseen. Tietenkin varman päälle olisi hyvä pelata, mutta sisäinen ääneni itkee jos se olisikin turhaa. Kolmellakymmenellä saa Ranskassa kokemuksellani jo kaksi paria kauniita korkokenkiä tai hienon illallisen ravintolassa ....
Kaipa tämä läppäri on arvokkain tavarani. Sitten tietty vaatteet ja työvaatteet sekä turvakengät. Peruskamera ja matkapuhelin. Mm.. Saattaa olla että päädyin silti ottamaan varman päälle jos en saa vakuuttavaa tyynnytystä, etten sitä tarvitse.
Eli luultavasti otan sen sitten kesälomallani, kun on perhettä ympärillä.
Kamalaa tälläinen, sekoittaa ajatukset aika hyvin !
Mutta, yöpaikka on ilmeisesti varattu. Velipuoleni ihanana ihmisenä lupasi että voin hänen luonaan olla matkaa vastaisena yönä. Sanoi, että saattaa olla että ehkä luultavasti melko varmasti on paikalla. Se on ihan hyvä jo.
Katsellaan taas.
Tein äsken omena-toffee-marenkipiirakkaa! Nom~
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
torstai 25. heinäkuuta 2013
Hi, my name is Katrina and I'm a...
Tänään on hyvä päivä!
Aurinko paistaa, hankkeen tuet rapsahtivat tilille, huomenna on viimeinen aamuvuoro töissä ja Oululaisella on jaettu koko viikko ilmaisnäytteitä työtekijöille ties mistä tuotteista. Kohta täten tiedossa kahvittelut mansikkamoussekakulla sponsored by Fazer ltd. Mmm-mm~
Sen kunniaksi aloitan nyt blogini toisen vuoden ensimmäiselle työssäoppimisjaksolleni Ranskassa.
Eli taustatiedot, jos joku paikalle eksynyt ei vielä niistä tietoinen ollut ja on tarpeeksi kiinnostunut!
Hei, olen Katri, Lahteen omilleen muuttanut 21-vuotias ylioppilaspohjainen leipuri-kondiittoriopiskelija.
Rakastan leivoksia. Rakastan croisantteja. Rakastan myös suklaata, yleisesti ottaen konditoirioista saatavia taideherkkuja ja kissoja, vaikka nuo pörröiset sydämensulattajat eivät tähän aiheeseen kuulukaan.
Jostain, vuonna en edes tiedä mikä, lähti ajatus ja unelma, jonka välietappina on jo kauan ollut työssäoppiminen ranskalaisessa leipomo-konditoriassa.
Ja nyt se on aivan oikeasti tapahtumassa.
Tarkalleen ottaen viidentoista päivän kuluttua.
Tähän asti olen ottanut asiat aika rauhallisesti, mutta saa nyt nähdä minä päivänä se iskee kalloon ja saan kohtauksen.. Asioita on vielä hoidettavana ja olen varma, etten ole edes muistanut kaikkea mitä pitäisi.
Lähden seikkailuuni elokuun yhdeksäntenä päivänä toisen luokkalaiseni kanssa.
Toissapäivänä saimme viimein aikaiseksi varattua lentoliput. Tämä on jo suuri askel tilanteen todellisuuden sisäistämisessä.
Lentoni lähtee Helsinki-Vantaan lentokentältä, terminaalista 2 (yllätys), kello 07.05. Pohdin kovasti kentälle menemisen vaihtoehtoja. Jos siellä tulisi olla jo neljän ja viiden välillä panikoimassa ja suorittamassa hengitysharjoituksia koneeseen pääsyä odottaen, lähtö Lahdesta olisi kolmen maissa. Kamalaa, vaikkei sinänsä mitään uutta tämän hetkisiin kesätöiden aamuvuoroihin viitaten. Kuitenkin nyt on kyseessä matkaaminen ja jännittävä päivä.
Päädyin puolittain tulokseen, jossa voisin harkita kiristyksen ja lahjonnan sfäärejä ja matkata Vantaalle jo edeltävänä päivänä ensimmäisen koulupäivän jälkeen. Huomattavasti lyhyempi matka kentälle ja näin ollen armollisempi herätyskin, meinaan. Tämä siis harkinnassa, saa nähdä.
Matkassamme on kaksi välilaskua: ensimmäinen Amsterdamissa, seuraava Pariisissa. Kohteena Nantes Atlantiquen lentokenttä ja perillä olemme kello 18.20.
Nantesissa vastaan saapuu ensimmäisen hostperheeni äiti, oikein mukava Mrs. Gomez, joka ottaa meidät molemmat kyytiin ja jättää luokkalaiseni La Roche sur Yoniin meidän matkamme jatkuen tulevaan kotikaupunkiini: Les Herbiersiin. (Eli "Se kaupunki, joka kuulostaa yrtiltä" kuten kuvailin paikkaa perheelleni aivan alussa.)
Suomeen palaan samaa reittiä 27. syyskuuta, eli matkassa olen hitusen alle kahdeksan viikkoa. Aiiiivan mahtavaa !
Tulen viettämään vaihtojaksoni kahdessa hostperheessä kuukauden kerrallaan. Ensimmäinen Gomezin perhe vaikuttaa erittäin miellyttävältä. Olemme vaihdelleet viestejä jo pitkän aikaa niin sähköpostilla kuin facebookissakin. Englanniksi kommunikoinnissa ei ole ainakaan suurempia ongelmia. Saa nähdä sitten miten sujuu ranskaksi muuten. Toisesta perheestä en vielä tiedä nimeä enempää, mutta pitäisi kysellä viime vuonna perheessä majoittuneelta. Kunhan kerkeän.
Ja se erityisen kiinnostava asia tulee tässä. Tulen työskentelemään koko jakson artesaanileipomo-konditoria Dos Santosin La Petriessä. Viime vuonna Salpauksen opiskelija oli kyllä työssäoppimassa samassa yrityksessä, mutta Jerome Dos Santos avasi uuden outletin entiselle myymälälleen 17. kesäkuuta, vain hieman yli kuukausi sitten, ja se sijaitsee 300 metriä "kodistani". Se on siis työpaikkani seuraavat pari kuukautta. Oletettavasti pääsen näkemään koko prosessin alusta loppuun ranskalaisen leipomo-konditorian tuotevalikoimassa. Toivottavasti myös osallistumaan mahdollisimman paljon.
En tiedä vielä tulevista työpäivistäni, mutta ne selviävät perillä jos ei aiemmin. Paikallinen kv-koordinaattorimme(?) Rudy Martin sanoi epäilevänsä, että työni alkaisivat sunnuntaina saapumisemme jälkeen ja vapaapäiviäni saattaisivat olla tiistai ja keskiviikko. Sen näkee sitten.
Nyt. Aivot sulavat tiedon prosessoinnista. Mansikkamoussekakkukahvien aika. :3
Kirjoitan siis lähiaikoina jatkoa, korjauksia tai täydennyksiä.
Blogin nimi ja osoitekin saattaa muuttua. Jopa hyvin luultavasti.
Ihan vähän jänskättää. :3
Post scriptum:
Postauksen otsikon nimi juontaa siitä, että Mrs. Gomez kutsuu minua aina Katrinaksi viesteissään. En tiedä onko kyseessä lempinimi, väärinkäsitys vai yksinkertisesti salainen alter egoni.....
To do:
-Matkatavaravakuutuksen hankkiminen
-Kopiot kaikista asiakirjoista
-Käsimatkatavaralaukku. Lentoyhtiömme on KLM ja se sallii yhden käsimatkatavaran, ja jos oikein ymmärsin, lisäksi läppärin. Eli saanko pitää läppärin erillään omassa salkussaan (jos sellaisen omistaisin) vai tuleeko käsimatkatavaralaukun olla läppärinvetoinen kooltaan? Tämä selvitykseen.
-Tuliaiset. Niin. Englannin kielikurssin mallilla se olisi muumimukit ja Fasun sinistä sekä Haganolin salmiakkia. Jaa a. Mitähän viimevuotinen opiskelija vei ettei veisi ihan samaa...
Aurinko paistaa, hankkeen tuet rapsahtivat tilille, huomenna on viimeinen aamuvuoro töissä ja Oululaisella on jaettu koko viikko ilmaisnäytteitä työtekijöille ties mistä tuotteista. Kohta täten tiedossa kahvittelut mansikkamoussekakulla sponsored by Fazer ltd. Mmm-mm~
Sen kunniaksi aloitan nyt blogini toisen vuoden ensimmäiselle työssäoppimisjaksolleni Ranskassa.
Eli taustatiedot, jos joku paikalle eksynyt ei vielä niistä tietoinen ollut ja on tarpeeksi kiinnostunut!
Hei, olen Katri, Lahteen omilleen muuttanut 21-vuotias ylioppilaspohjainen leipuri-kondiittoriopiskelija.
Rakastan leivoksia. Rakastan croisantteja. Rakastan myös suklaata, yleisesti ottaen konditoirioista saatavia taideherkkuja ja kissoja, vaikka nuo pörröiset sydämensulattajat eivät tähän aiheeseen kuulukaan.
Jostain, vuonna en edes tiedä mikä, lähti ajatus ja unelma, jonka välietappina on jo kauan ollut työssäoppiminen ranskalaisessa leipomo-konditoriassa.
Ja nyt se on aivan oikeasti tapahtumassa.
Tarkalleen ottaen viidentoista päivän kuluttua.
Tähän asti olen ottanut asiat aika rauhallisesti, mutta saa nyt nähdä minä päivänä se iskee kalloon ja saan kohtauksen.. Asioita on vielä hoidettavana ja olen varma, etten ole edes muistanut kaikkea mitä pitäisi.
Lähden seikkailuuni elokuun yhdeksäntenä päivänä toisen luokkalaiseni kanssa.
Toissapäivänä saimme viimein aikaiseksi varattua lentoliput. Tämä on jo suuri askel tilanteen todellisuuden sisäistämisessä.
Lentoni lähtee Helsinki-Vantaan lentokentältä, terminaalista 2 (yllätys), kello 07.05. Pohdin kovasti kentälle menemisen vaihtoehtoja. Jos siellä tulisi olla jo neljän ja viiden välillä panikoimassa ja suorittamassa hengitysharjoituksia koneeseen pääsyä odottaen, lähtö Lahdesta olisi kolmen maissa. Kamalaa, vaikkei sinänsä mitään uutta tämän hetkisiin kesätöiden aamuvuoroihin viitaten. Kuitenkin nyt on kyseessä matkaaminen ja jännittävä päivä.
Päädyin puolittain tulokseen, jossa voisin harkita kiristyksen ja lahjonnan sfäärejä ja matkata Vantaalle jo edeltävänä päivänä ensimmäisen koulupäivän jälkeen. Huomattavasti lyhyempi matka kentälle ja näin ollen armollisempi herätyskin, meinaan. Tämä siis harkinnassa, saa nähdä.
Matkassamme on kaksi välilaskua: ensimmäinen Amsterdamissa, seuraava Pariisissa. Kohteena Nantes Atlantiquen lentokenttä ja perillä olemme kello 18.20.
Nantesissa vastaan saapuu ensimmäisen hostperheeni äiti, oikein mukava Mrs. Gomez, joka ottaa meidät molemmat kyytiin ja jättää luokkalaiseni La Roche sur Yoniin meidän matkamme jatkuen tulevaan kotikaupunkiini: Les Herbiersiin. (Eli "Se kaupunki, joka kuulostaa yrtiltä" kuten kuvailin paikkaa perheelleni aivan alussa.)
Suomeen palaan samaa reittiä 27. syyskuuta, eli matkassa olen hitusen alle kahdeksan viikkoa. Aiiiivan mahtavaa !
Tulen viettämään vaihtojaksoni kahdessa hostperheessä kuukauden kerrallaan. Ensimmäinen Gomezin perhe vaikuttaa erittäin miellyttävältä. Olemme vaihdelleet viestejä jo pitkän aikaa niin sähköpostilla kuin facebookissakin. Englanniksi kommunikoinnissa ei ole ainakaan suurempia ongelmia. Saa nähdä sitten miten sujuu ranskaksi muuten. Toisesta perheestä en vielä tiedä nimeä enempää, mutta pitäisi kysellä viime vuonna perheessä majoittuneelta. Kunhan kerkeän.
Ja se erityisen kiinnostava asia tulee tässä. Tulen työskentelemään koko jakson artesaanileipomo-konditoria Dos Santosin La Petriessä. Viime vuonna Salpauksen opiskelija oli kyllä työssäoppimassa samassa yrityksessä, mutta Jerome Dos Santos avasi uuden outletin entiselle myymälälleen 17. kesäkuuta, vain hieman yli kuukausi sitten, ja se sijaitsee 300 metriä "kodistani". Se on siis työpaikkani seuraavat pari kuukautta. Oletettavasti pääsen näkemään koko prosessin alusta loppuun ranskalaisen leipomo-konditorian tuotevalikoimassa. Toivottavasti myös osallistumaan mahdollisimman paljon.
 |
| Boulangerie-pâtisserie La Pétrie |
En tiedä vielä tulevista työpäivistäni, mutta ne selviävät perillä jos ei aiemmin. Paikallinen kv-koordinaattorimme(?) Rudy Martin sanoi epäilevänsä, että työni alkaisivat sunnuntaina saapumisemme jälkeen ja vapaapäiviäni saattaisivat olla tiistai ja keskiviikko. Sen näkee sitten.
Nyt. Aivot sulavat tiedon prosessoinnista. Mansikkamoussekakkukahvien aika. :3
Kirjoitan siis lähiaikoina jatkoa, korjauksia tai täydennyksiä.
Blogin nimi ja osoitekin saattaa muuttua. Jopa hyvin luultavasti.
Ihan vähän jänskättää. :3
Post scriptum:
Postauksen otsikon nimi juontaa siitä, että Mrs. Gomez kutsuu minua aina Katrinaksi viesteissään. En tiedä onko kyseessä lempinimi, väärinkäsitys vai yksinkertisesti salainen alter egoni.....
To do:
-Matkatavaravakuutuksen hankkiminen
-Kopiot kaikista asiakirjoista
-Käsimatkatavaralaukku. Lentoyhtiömme on KLM ja se sallii yhden käsimatkatavaran, ja jos oikein ymmärsin, lisäksi läppärin. Eli saanko pitää läppärin erillään omassa salkussaan (jos sellaisen omistaisin) vai tuleeko käsimatkatavaralaukun olla läppärinvetoinen kooltaan? Tämä selvitykseen.
-Tuliaiset. Niin. Englannin kielikurssin mallilla se olisi muumimukit ja Fasun sinistä sekä Haganolin salmiakkia. Jaa a. Mitähän viimevuotinen opiskelija vei ettei veisi ihan samaa...
Tilaa:
Kommentit (Atom)